Vakka-Suomen Sanomat 2.10.2012

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mitä onkaan populismi?

Politiikassa populismista on tullut muotitermi, jolla leimataan toisinajattelevat. Erityisesti hallituksen ja valtamedian hyväksymää EU-politiikkaa vastustavat poliitikot nimetään populisteiksi. Näiden näkemyksen tekee populismiksi ilmeisesti se, että oppositiopuolueiden lisäksi huomattava osa kansalaisista suhtautuu nuivasti nykyiseen euro-politiikkaan, jossa kriisimaille suunnataan jatkuvasti tukipaketteja.

Populisti on kätevä termi, sillä vastustajien näkemyksiä ei tarvitse juurikaan todistella vääriksi, ja lisäksi nimitys on sopivasti vähättelevä. Kantava ajatus tässä on, että kun kansan tietyt osat ja ääripuolueet ovat tätä mieltä, se ei voi olla järkevä.

Populismi viittaa kansaan. Sillä tarkoitetaan yleisesti kansansuosioon tähtäävää, usein kansankiihotusta muistuttavaa, tunteisiin vetoavaa toimintaa. EU-yhteyksissä populismilla näytetään siis tarkoittavan sitä, että kun monet kansalaiset ovat EU-vastaisia, heidän myötäilynsä on populismia. Väitetään, että kansalaisia kosiskellaan ”väärin” perusteluin. On kuitenkin muistettava, että kansanvallassa kansalaiset valitsevat edustajansa. Siten populismi-termin käyttöön sisältyy se vaara, että tullaan halveksineeksi demokratiaa.

Todellisuudessa monet puolueettomat asiantuntijatkin ovat yhtä kriittisiä kuin ”populistit” euroalueen viimeaikaisesta kehityksestä, erityisesti valtioiden yhteisvastuusta. Siten hallituksen ja euromyönteisten asiantuntijoiden näkemykset eivät välttämättä ole sen oikeampia Suomen etujen kannalta kuin ”populistienkaan”. Epävarmuus näissä asioissa on suuri, ja siksi kukaan ei voi varmuudella olla oikeassa. Ideologioilla ja uskomuksilla on kannan muodostuksessa suuri rooli.

Populismi-termin käytön hataruus EU-asioissa paljastuu myös, kun sen käyttöä tarkastellaan jossakin muussa yhteydessä. Kansalaisten suuri enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan. Siten poliitikko, joka vastustaa jäsenyyttä, olisi kaiketi populisti, koska ”mielistelee” kansaa. Mutta ei ole, eikä myöskään ministereitämme leimata populisteiksi, vaikka hallitusohjelma torjuu jäsenyyden yhtä lailla kuin kansakin. Kansa sattuu siis joskus olemaan oikeassa.

Johdonmukaisinta olisikin, että myös EU- ja eurokysymyksistä keskusteltaisiin asiaperustein, syyttämättä ketään oikopäätä populistiksi – ellei ole selvästi kysymys perusteettomasta kansankiihotuksesta. Eri mieltä olevien näkemyksen mitätöinti populismina vie leimaajalta uskottavuuden.

Pekka Pihlanto
Turku /Velkua

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20121002 (20121002) o Kotisivu o Webmaster