Acatiimi No 7, 5.10.2012

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Keskushallinnon tulospalkkiot rapauttavat yhteishenkeä

Kuten uuden yliopistolain voimaan tultua moni ennusti, eräät yliopistot ovat alkaneet jakaa yritysten tapaan tulospalkkioita jopa rehtoreilleen ja hallintojohtajilleen – nyt kun palkkausjärjestelmä sen sallii. Opetusministeriö on jo vuosikaudet pitänyt yritysten käytäntöjä esikuvina yliopistoille, ja niinpä yliopistolaki toi yliopistoihimme monia yritysorganisaatioille tyypillisiä piirteitä.

Esimerkiksi monimutkaiset ja yliopistoihin huonosti soveltuvat byrokraattiset valvontajärjestelmät vaikeuttavat yliopistojen varsinaista toimintaa eli tutkimusta ja opetusta. Samalla hallinnosta näyttää tulleen yliopistojen keskeisin funktio. Tähän linjaan sopii valitettavan hyvin keskushallinnon ja -johdon korostaminen tuloksentekijöinä, joille maksetaan tulospalkkioita.

Keskushallinnon palkitsemisen symbolinen merkitys on suuri. Näin osoitetaan yliopiston tärkeimmät ryhmät ja yksilöt. Silloin kun professorit ja muut tutkijat sekä opettajat olivat yliopiston kiistatta keskeisimmät toimijaryhmät, vallitsi asiantuntijavalta, joka on luonteva valtarakenne ei-kaupallisessa asiantuntijaorganisaatiossa. Yliopistouudistus heikensi asiantuntijavallan roolia yliopistoissa, ja häivytti niiden aikaisempaa ei-kaupallisen sivistyslaitoksen luonnetta.

Ajatus yliopiston ylimmän johdon tulospalkkauksesta on yliopiston luonteen vastainen. Erityisesti jos johtoa palkitaan yliopiston päätehtävien tuloksista, ollaan täysin hakoteillä. Rehtorit ja hallinto voivat kyllä tasoittaa tutkijoiden ja opettajien tietä – ja niin heidän tulisi tehdäkin ilman erityiskannustimia – mutta yliopiston tuloksen tekevät edelleen tutkijat ja opettajat. He eivät kaipaa erityispalkittuja päällepäsmäreitä, vaan taloudellista ja teknistä apua – sekä kaikelle luovalle työlle elintärkeää työrauhaa.

Keskushallinnon tulospalkkauksen vaikutuksesta hallinto alkaa käyttää kaikkia vaikutuskeinoja – suostuttelusta aina painostamiseen – saadakseen henkilöstön tuottamaan määrällisesti yhä enemmän tuloksia, joista hallintoa palkitaan. Tulosten laatu on vaarassa kärsiä tällaisesta välillisestä kannustamisesta, joka on muutoinkin vahingollista yliopiston tapaisessa ajattelun vapautta korostavassa instituutiossa.

Jos yliopistolla on varaa maksaa erityispalkkioita, ne tulisi suunnata suoraan todellisille tuloksentekijöille, eikä avustavaa tehtävää suorittavalle hallinnolle. Tämä voi kuitenkin olla vastenmielistä yliopistojen hallituksille, joiden yritystaustaiset jäsenet ovat tottuneet ajatukseen, että ylin johto tekee tuloksen. Heille muu henkilökunta on helposti korvattavaa tykinruokaa, joka toteuttaa annetut käskyt.

Mikäli rehtoreita ja hallintojohtajia halutaan välttämättä palkita, ehkä jokin ylimääräinen voimanponnistus, kuten varojen keruu yliopistoille, voisi oikeuttaa "keräyspalkkioon". Toisten tekemillä töillä ratsastaminen on epämoraalista.

Yliopistojohdon tulospalkkioiden vahingollisuudesta työyhteisölle antaa hyvän esimerkin Åbo akademin henkilökunnan alkukesän kapina rehtoreiden ja hallintojohtajan tulospalkkioita vastaan. Syntynyt särö henkilöstön ja johdon välillä vaatii varmasti melkoisesti aikaa parantuakseen. Tämän laatuiseen yhteishenkeä rapauttavaan eripuraan ei murrosvaiheessa elävillä yliopistoilla luulisi olevan varaa – eikä myöskään resurssien tarpeettomaan tuhlailuun.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20121005 (20121005) o Kotisivu o Webmaster