Talouselämä nro 37, 19.10.2012

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Onko Euroopan velkakriisiin syyllisiä?

EU:n velkakriisin syyllisten etsintä ei ole suosittua toimintaa. EU:lle onkin tyypillistä, että kukaan ei ole syyllinen rikkeisiin, vaikka sääntöjä on rikottu. Saattaa silti olla hyödyllistä tarkastella, keiden syytä nykyinen velkakriisi on. Onhan ilmeistä, että syyllisyyden häivyttäminen keskustelusta heikentää moraalia ja aiheuttaa kasvavaa moraalikatoa.

Ylivelkaantuneet maat ovat tietenkin syyllistyneet virhearvioihin, ottaessaan holtittomasti lainaa. Lieventävänä asianhaarana voidaan ehkä pitää sitä, että pankit lainasivat surutta. Pankkien riskiarviointi ja harkintakyky pettivät pahan kerran. Syyllisyyden taakkaa on siten vieritettävä myös niiden kontolle.

Velkaantuneiden maiden syyllisyyttä lieventää hieman myös se, että EU:ssa pidettiin pitkään yllä tasaista korkotasoa maakohtaisista riskeistä piittaamatta – raha oli halpaa. Myöskään EU-päättäjät eivät siten ole syyttömiä. Mutta miksi pankit eivät kiinnittäneet huomiota korkotason epäsuhtaan? Pitihän niiden tajuta paremmin kuin EU-poliitikkojen, että eräät Etelä-Euroopan maat eivät ole yhtä luottokelpoisia kuin muut. Arvasivatko pankit, että EU takaa hiljaisesti heikot euromaat ja tulee tarvittaessa apuun bailout -sopimuksesta huolimatta?

Neljäs syyllisten ryhmä ovat luottoluokituslaitokset. Ne eivät antaneet minkäänlaista merkkiä maiden erilaisesta riskitasosta, ennen kuin kriisi oli käsissä, ja tuudittivat siten muut osapuolet valheelliseen turvallisuuden tunteeseen.

Markkinatalouden periaatteiden mukaan virheellisen sijoituksen tekevä vastaa itse virheistään. Kriisimaille lainanneet pankit ovat jo kärsineetkin luottotappioita muun muassa Kreikan lainojen osalta. Kuitenkin euromaat ovat katsoneet olevansa romahduksen pelossa pakotettuja auttamaan kriisimaita – niiden velkojia. Näin EU-poliitikot ja -virkamiehistö ovat ottaneet vastuuta kontolleen. Todellisia maksajia ovat veronmaksajat. Näiden ainoa virhe on ollut se, että ne ovat valinneet taitamattomia edustajia itselleen ja tukeneet näiden toimia.

Pankkien "syyllisyydentunnosta" tai vastuullisuudesta ei voida puhua. Ne ovat enempiä tappioita välttääkseen lisänneet luokitusyhtiöiden avustuksella euromaiden paineita tukea kriisimaita – toisin sanoen pyrkineet saamaan maksajan virhesijoituksilleen.

Syyllisyydentaju on tietenkin olemattominta kriisimaissa. Mielenosoitukset ja mellakat osoittavat, että kansalaiset haluaisivat jatkaa elämistään muiden maiden kustannuksella. On ymmärrettävää, että kansalaisten raivo kohdistuu omiin poliitikkoihin. Hämmästyttävää kuitenkin on, että myös auttajia ollaan kiroamassa, kun nämä yrittävät apunsa ehtona vaatia ryhtiä kriisimaiden löysään taloudenpitoon.

Kun kriisin avainryhmissä vallitsevat edellä kuvatunlaiset asenteet, kriisin onnelliseen ratkaisuun on vaikea uskoa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20121019 (20121019) o Kotisivu o Webmaster