Turun Sanomat, Lukijan kolumni 22.12.2012

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Reilu yhteiskunta haussa

Pitkään sotien jälkeen Suomessa vallitsi jonkinlainen yhteishenki kansalaisten ja yhteiskuntaluokkienkin välillä. Se näkyi lähes kaikessa. Ihmiset halusivat auttaa toisiaan, erityisesti vähäosaisia. Mesenaatteja ja pienempiä lahjoittajia löytyi. Varsinkin niin sanotut patruunat huolehtivat yritystensä työntekijöistä. Sumeilematonta oman edun tavoittelua pidettiin sopimattomana. Tänä päivänä yhteishenkeä kaivattaisiin jälleen, kun taantuma ja kestävyysvaje kurittavat kansakuntaa.

Eräs selitys aikaisemmalle yhteishengelle lienee vielä hyvässä muistissa ollut sota-aika, joka lähensi yhteiskuntaluokkia toisiinsa. Silloin tarvittiin kaikkia kansalaisia, kun maa taisteli olemassaolostaan. Näiden aikojen ikäluokat ovat siirtyneet syrjään. Nyt taloudellisesti ennen näkemättömän hyvät ajat ovat etäännyttäneet kansalaisia toisistaan. Ihmiset ovat alkaneet kokea olevansa ensisijaisesti yksilöitä, eivätkä juurikaan muun yhteisön kuin perheen jäseniä. Yksilöllisyyden huomioon ottaminen on sinänsä hyvä asia, mutta sen ylikorostaminen on johtanut käpertymiseen yksityisyyteen.

Tämä näkyy kaikessa. Talouselämässä oman edun ajaminen muista piittaamatta on käynyt tavanomaiseksi. Mitään häpeää yhteisvastuun puutteesta ei tunneta. Yritysmaailman kellokkaat saarnaavat yksilön vaurastumisen autuudesta ja osakkeenomistajista yrityksen ainoana sidosryhmänä. Veroparatiiseja käytetään hyväksi. Koulukiusattu on yksin, sillä puolustajaa ei löydy. Vanhemmat hyökkäävät opettajien kimppuun, olipa jälkikasvu vaikka miten syyllinen koulutyön häirintään. Ennen vanhemmat menivät herkästi opettajan puolelle.

Tähän asenteiden muutokseen sisältyy omalaatuinen ristiriita. Talouselämän johtoporras esittää työurien pidentämistä, palkkamalttia ja jopa palkanalennuksia. Samaan aikaan yritysjohtajat kiiruhtavat ennätysnuorina eläkkeelle, korottavat palkkojaan ja nostavat bonuksia kun muun kansakunnan pitäisi kiristää vyötään. Taloustilanteeseen huonosti sopivia palkankorotuksia kuittaavat myös kuntien ja valtion korkeat virkamiehet. Ministerit saarnaavat solidaarisuudesta Kreikkaa kohtaan, mutta omat kansalaiset unohtuvat.

Reiluutta ja yhteishenkeä koetaan vain oman ryhmän sisällä, hyvä veli -verkostoissa, mutta ei suhteessa muihin ryhmiin. Nämä muistetaan vain silloin, kun kaivataan maksumiehiä ja työntekijöitä. Ei pidä ihmetellä, jos tämä yhtälö ei toimi yhteiskunnassa. Palkansaajat ja eläkeläiset tuskin suostuvat talkoisiin, joihin kaikki eivät halua osallistua. Tämä koituu luonnollisesti kaikkien vahingoksi.

Nykyistä reilumpi yhteiskunta olisikin eduksi jokaiselle, mutta siihen pääseminen edellyttäisi hiukan psykologista silmää johtavissa asemissa toimivilta kansalaisilta.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20121222 (20121222) o Kotisivu o Webmaster