Kanava No 1, 18.1.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ei niin fantastinen yliopistouudistus

Valtiosihteeri Raimo Sailas puolustaa Kanavassa 8/2012 yliopistouudistusta. Hän pitää kummallisena, että vajaat kolme vuotta vanhasta uudistuksesta voidaan antaa niin "tömäköitä" arvioita kuin taannoin Suomen Kuvalehdessä. Lehti otsikoi artikkelinsa: ”Myttyyn meni. Kuinka yliopistouudistuksesta tuli kaikkien aikojen fiasko”. Näinhän siinä kävi.

Sailas toteaa, että rehtorit ovat etupäässä tyytyväisiä, samoin Professoriliiton johto. Yleensä epäonnistuneen uudistuksen riesat eivät kasaannu johdolle, vaan alemmille organisaatiotasoille. Sailas torjuu uudistuksen kritiikkiä tutulla väitteellä, että arvostelu kohdistuu usein syihin, joilla ei olisi juuri tekemistä itse uudistuksen kanssa, kuten esimerkiksi byrokratia.

Sailas pitää selvänä, että lopullisia johtopäätöksiä ei voida vielä tehdä. Tosiasia kuitenkin on, että mielipidemittausten tulosten mukaan yliopistojen henkilökunta on selvästi tyytymätöntä uudistukseen. Sailas ei piittaa näistä tuloksista, mutta ei myöskään esitä niitä kyseenalaistavaa muuta tietoa.

Arvioitaessa missä määrin Sailas voisi olla arviossaan objektiivinen, kannattaa muistaa, että uudistus on valtiovarainministeriön ja opetusministeriön pitkään ajaman yliopistopoliittisen suuntauksen huipentuma. Sen ideana on yliopistojen hallinnon muokkaaminen yritysten tarjoaman mallin mukaiseksi – siis sellaiseksi miten hankkeen ajajat arvelevat yritysten toimivan.

Keskeistä suuntauksen toteutuksessa on vallansiirto akateemisilta asiantuntijoilta ulkopuolisille maallikoille, joita joudutaan valitsemaan hallituksiin. Heidän kuvitellaan olevan asiantuntijoita, mutta he ovat sitä yleensä vain yritysten tai muiden ei-akateemisten organisaatioiden osalta.

Uudistus lisää tavoitellun yritysmallin mukaisesti yksilöjohtajien päätösvaltaa entisten asiantuntijakollegioiden kustannuksella. Tämä malli soveltuu yliopistoihin huonosti, sillä niiden toiminnan tuloksellisuutta ei voida mitata yksiselitteisellä määrällisellä päätöskriteerillä, taloudellisella voitolla kuten yritysten. Yliopistoissa päätöksiin liittyy vahvoja ja usein erisuuntaisia tieteenalakohtaisia arvotekijöitä. Juuri siksi yliopistoissa tarvittaisiin asiantuntijoiden sovittelevia ryhmäpäätöksiä, eikä suoraviivaisia yksilöpäätöksiä ja maallikkopainotteisia päätöksiä.

Vallansiirto sisäisille yksilöjohtajille ja ulkopuolisille maallikoille on merkinnyt hallintobyrokratian aseman vahvistumista, sillä kumpikin näistä katsoo tarvitsevansa omalla tavallaan hallinnon lisääntyvää tukea. Yritysmäisiksi kuvitellut raskaat ohjausjärjestelmät lisäävät byrokraattien valtaa ja nakertavat samalla tieteen asiantuntijapäättäjien asemaa sekä työrauhaa.

Yliopistouudistuksen perustuminen harhaiseen käsitykseen yliopisto-organisaation ja yrityksen samankaltaisuudesta riittää selittämään sen epäonnistumisen. Tämä oli nähtävissä selvästi jo etukäteen. Nyt kolmen vuoden kuluttua uudistuksen toteutuksesta asia on kirkastunut kaikille muille kuin hankkeen puuhahenkilöille ja siitä hyötyville.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20130118 (20130118) o Kotisivu o Webmaster