Turun Sanomat, Lukijan kolumni 8.2.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Lukemallakin pääsee virtuaalimaailmoihin


Jörn Donner vakuutti aikoinaan kirjamainoksessa, että lukeminen kannattaa aina. Historian professori emeritus Matti Klinge kirjoittaa tuoreessa omaelämäkerrassaan ”Kadonnutta aikaa löytämässä” lukemisen hyödyllisyydestä erityisesti nuorille.

Lukemalla kirjoja lapset ja nuoret kehittävät maailmankuvaansa. Lukiessaan he kokevat kirjan henkilöiden tunteita ja elävät näiden elämää. Erityisesti nuortenkirjojen klassikot tarjoavat ajatonta rakennusainesta nuorten maailmankuvalle. Ihmisen ei tarvitse – eikä hän voikaan – kokea itse kaikkea, vaan hän voi hankkia elämyksiä ”virtuaalisesti”, ajattelun kautta.

Lukiessaan ihminen kokee ilmiöitä periaatteessa samaan tapaan kuin fyysisessä maailmassakin, ehkä hieman vähemmän intensiivisesti. Tosin kirjan nostattamat tunteet voivat olla jopa voimakkaampia, kuin jonkin haalean tositapahtuman. Saatamme muistaa edelleen vuosia sitten lukemamme, jos olimme siitä todella innostuneita.

Kirjojen lisäksi elokuvat ja myös uuden informaatiotekniikan tarjoamat sisällöt tekevät mahdollisiksi niin laajan ja vaihtelevien elämänvaiheiden kokemisen, että ihmisikä ei vastaavaan riittäisi. Näin kirjojen ja muiden lähteiden keinotekoinen maailma tarjoaa oikotien kokemuksiin, joista voi oppia.

Esimerkiksi muiden matkakokemuksista lukeminen tai niiden katsominen on vaivattomampaa – ja ekologisempaa – kuin itse matkustaminen. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Monilla on tapana tehdä ”virtuaalimatka” kohteeseen ennen matkaa.

Koska kirjojen ja muiden vastaavien välineiden vaikutus maailmankuvaan on voimakas ja usein pysyvä, on tärkeää, että näin hankitut kokemukset ovat rakentavia, eivät repiviä. Juuri siksi kirjaklassikot ovat luotettavia, sillä ne ovat seuloutuneet vuosikausien kuluessa massasta. Niissä täytyy siten olla jotakin pysyvää ja arvokasta.

On valitettavasti ilmeistä, että laajalti kirjat korvanneiden internetin ja elokuvankin tarjonta, johon lapset ja nuoret törmäävät, on monesti arvotonta, jopa vahingollista roskaa – vaikka myös poikkeuksia on. Ei ole aikuistenkaan maailmankuvan viimeistelylle hyödyksi seurata jatkuvasti älyvapaata viihdettä ja väkivaltaa.

Voisiko osasyynä joihinkin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin – yleiseen henkisen pahoinvointiin – olla juuri laadukkaan maailmankuvan rakennusaineen korvautuminen roskalla? On helppoa mennä mukaan pinnalliseen uusimman tekniikan höystämään nykymenoon. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että valinta on viime kädessä jokaisen itsensä käsissä. Jos vaivautuu korvaamaan osankin netin ja pelien virtuaalimaailmaan käyttämästään ajasta hyvän kirjan lukemisella, siitä hyötyy varmasti.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20130208 (20130208) o Kotisivu o Webmaster