Vakka-Suomen Sanomat 14.2.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mitä poliitikko tavoittelee?

Ihannekuvan mukaan poliitikko – esimerkiksi kansanedustaja – ajaa tärkeiksi katsomiaan yhteisiä asioita. Koska poliitikko on käytännöllisesti katsoen aina jonkin puolueen jäsen, hänen tavoitteensa ovat nimenomaan oman puolueen tavoitteita.

On kuitenkin ilmeistä, että kansanedustajan ensisijainen tavoite on oma uudelleenvalinta seuraavissa vaaleissa. Usein tämä edellyttää puoluekurin tarkkaa noudattamista, sillä muuten voi jäädä pois ehdokaslistoilta.

Tuoreen esimerkin poliitikon oman edun tavoittelusta tarjoaa Englannin pääministeri David Cameron. Hän lupasi, että jos hänen puolueensa voittaa seuraavat vaalit ja hänestä tulee pääministeri, hän järjestää kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä.

Cameron ei välttämättä itse kannata eroamista, mutta hän haluaa miellyttää kansalaisten enemmistöä ja puolueensa äärilaitaa, jotka haluaisivat maan eroavan EU:sta. Tämä on pelkkää vaalitaktiikkaa, sillä ei ole uskottavaa, että mainitut tahot tietäisivät, mikä tässä on maan todellinen etu. Cameronin tapaus osoittaa, että kun poliitikko haluaa varmistaa asemansa seuraavissa vaaleissa, hän voi jopa ottaa riskin taloudellisesta kaaoksesta, mikä saattaisi seurata maan jättäessä EU:n.

Onko Suomen eduskunnassa cameroneja? Timo Soini ilmoittautui jo halukkaaksi kopioimaan Cameronin idean. Tosin Soini tietää, että hän ei voi tulla valituksi pääministeriksi, joten hän ei joudu missään tilanteessa täyttämään lupaustaan.

Vaalirahajupakka puolestaan osoittaa, että eräät edustajat olivat valmiita varmistamaan uudelleen valintansa rahoittamisen jopa laittomin keinoin. Jos puheet tuomioiden tuomasta yllätyksestä syyllisille otetaan todesta, on valitettava, miten tietämättömiä edustajia kansalaiset ovat valinneet.

Kolmas kotimainen esimerkki liittyy eurokriisin hoitoon. Kun ajatellaan, miten suunnattomia taloudellisia sitoumuksia edustajamme ovat hyväksyneet osallistuessaan konkurssikypsien valtioiden pelastamiseen, alkaa aprikoida, onko oma urakehitys EU:n piirissä vaikuttanut keskeisten päättäjiemme harkintaan. Toinen selitys on sama kuin edellä: olemme valinneet kokemattomia ja heikolla harkintakyvyllä varustettuja edustajia.

Kansalaisen lähes ainoa keino puuttua edustajien oman edun tavoitteluun on näiden toiminnan tarkkailu ja sopivan palautteen antaminen vaaleissa.

Pekka Pihlanto

Turku/Velkua

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20130215 (20130215) o Kotisivu o Webmaster