Helsingin Sanomat 5.3.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Himaselta puuttuu realistinen ihmiskäsitys

Professori Manuel Castells tulee ahtaalle joutuneen filosofi Pekka Himasen avuksi ja ihmettelee kumppaninsa julkisuudessa saamaa kohtelua. Hän arvioi yhteistyökumppaninsa yhdeksi Suomen nerokkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista tiedemiehistä (HS 1.3.). Castells selittää Himasen ja samalla itsensä julkaisemien vertaisarvioitujen tieteellisten artikkelien vähäistä määrää sillä, että tieteellisillä aikakauskirjoilla on harvoin halua esitellä innovatiivista ajattelua.

Tämä pitää tietyssä määrin paikkansa, sillä aikakauskirjoilla on yleensä suhteellisen vakiintuneet käsitykset sopivasta metodologiasta ja muista tieteen tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista. Alan vahvoihin nimiin on viisasta viitata ja pitäytyä hyväksytyissä teorioissa niitä liikaa parantelematta.

Toisaalta on vaikea erottaa toisistaan ylikehittyneen itsevarmuuden tuottamia, maasta irrallaan olevia ideoita aidoista tiedettä eteenpäin vievistä innovaatioista. Todennäköisesti tiedejulkaisujen arvioijat ja toimittajat luokittelevat epäselvät tapaukset mieluusti edellisten puolelle.

Pekka Himasen kirjoitukset osoittavat suurta lahjakkuutta ja nokkeluutta sekä kykyä keksiä uusia ideoita ja vetäviä termejä vanhojen teemojen ympäriltä. Jos ajatellaan hänen ideoittensa käytännön sovellettavuutta, joudutaan kuitenkin havaitsemaan hänen liikkuvan usein niin yleisellä tasolla, että yhteys käytäntöön muodostuu ohueksi.

Erityisesti hänen teksteistään puuttuu realistinen näkemys ihmisestä – tämä tosin koskee montaa muutakin tutkijaa. Esimerkiksi Kukoistuksen käsikirjoitus sisälsi hienoja ja kannatettavia ideoita yhteiskunnan kehittämisestä, mutta samalla lukija joutui aprikoimaan, mistä löytyvät kukoistukseen pyrkivät ihmiset. Ihmiset eivät ole valitettavasti yleensä luonnostaan yhteen hiileen puhaltavia mukavia kumppaneita, vaan jokaisella on omiin etuihinsa perustuvat intressinsä, joiden ajaminen hajottaa yhteiseen hyvään pyrkivän ihannekuvan.

On hyvä, että joku luo suuria ja hienoja visioita kansakunnan parhaaksi, mutta on toinen asia, paljonko tähän kannattaa sijoittaa valtion niukkoja tutkimusvaroja. Perinteisten tieteellisten menetelmien ja vähemmän vallankumouksellisten ideoiden turvin saadaan melko suurella todennäköisyydellä utopioita parempia – ja halvempia – käytännön suosituksia päättäjien tarpeisiin.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turun yliopisto, Innovaatiot ja yrityskehitys

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20130305 (20130305) o Kotisivu o Webmaster