Lukijan kolumni | Turun Sanomat 28.9.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Valtion niskalenkki tutkimuksesta tiukentuu

Valtio on vääntänyt niskalenkkiä tutkimuksesta jo pitkään. Tutkimusta ohjataan ylhäältä muun muassa mittaamalla yliopistojen tutkimuksen määriä. Tämä on johtanut tutkijoita paineisiin tuottaa nopeasti tutkimustuloksia, mikä voi tapahtua laadun kustannuksella.

Huippuyksikköjä valitsemalla kammetaan tutkimusta valtiovallan haluamaan suuntaan, jolloin tieteen autonomia kärsii: kun rahaa jaetaan tietyllä tavalla määriteltyihin kohteisiin, juuri niitä tutkitaan. Ovatko ne tieteen kannalta ja muutoinkaan niitä ensisijaisia aiheita, on toinen asia.

Viimeksi hallitus on tehnyt periaatepäätöksen, jolla luodaan strategisen tutkimuksen rahoitusväline. Sen käyttöpääoma kootaan valtion tutkimuslaitosten, muun muassa Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimusmäärärahoista. Rahan käytön suuntaviivoista päättää maan hallitus nojautuen valitsemiinsa asiantuntijoihin. Tähän tapaan se "rahoittaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin".

Lisäksi valtion tutkimuslaitosten määrärahoista kootaan valtioneuvoston yhteiseen käyttöön 30 miljoonaa euroa valtioneuvoston ja ministeriöiden välittömien tietotarpeiden kattamiseen.

Mitä edellytyksiä hallituksella on valita sellaisia tutkimustarpeita, joista on todellista hyötyä? Asiantuntijathan se voi poimia ja ohjeistaa miten haluaa. Himas-jupakan muistaen ei olisi ihme, jos tutkimusrahoja tultaisiin heittämään Kankkulan kaivoon. Nämä rahat ovat poissa tutkimuksesta, jota ainakin ideaalitapauksessa suunnataan ja toteutetaan tieteellisten periaatteiden, eikä poliitikkojen kulloinkin kokemien ”haasteiden” pohjalta.

Vaikka näitä varoja ei otetakaan suoraan yliopistojen budjeteista, hanke vaikuttanee ennen pitkää myös yliopistojen tutkimukseen ja sen rahoitukseen. Siksi tässä sopii viitata Turun yliopiston maineikkaan rehtorin, sittemmin kanslerin, Tauno Nurmelan (1907-1985) toteamukseen lukuvuoden avajaisissa vuonna 1966: aina kun julkinen valta tai muut alkuperäiselle universitas -idealle vieraat voimat ovat pyrkineet alistamaan yliopiston palvelemaan omia todellisia tai kuviteltuja päämääriään, ne ovat kääntyneet ihmistä, yhteiskuntaa, ihmiskuntaa ja loppujen lopuksi itseäänkin vastaan.

Edellä kuvatuissa valtion hankkeissa tuntuisi olevan juuri Nurmelan tarkoittamaa pyrkimystä alistaa tutkimus palvelemaan hallituksen ”omia todellisia tai kuviteltuja päämääriä”. Kuinkahan siinä mahtaa käydä? Toivoa sopii, että ainakin hallituksen näin ottama uusin niskalenkki tutkimusrahoituksesta osoittautuisi yhtä voimattomaksi kuin pääministeri Jyrki Kataisen ylistämä EU:n niskalenkki markkinavoimista.

Pekka Pihlanto
Professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20130901 (20130901) o Kotisivu o Webmaster