Turun Sanomat, Lukijan kolumni 29.10.2013

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Rikastua saa, mutta ei ahnehtia

Suomessa yrittäjien pitää menestyä, mutta rikastua ei saisi, kirjoittaa professori Paul Lillrank Suomen Kuvalehdessä (4.10.). Hyviä johtajia ja yrittäjiä ei kuulemma ole tarpeeksi, ja syypäitä tähän ovat poliitikot ja kansa – sekä media.

Professori kysyy, minkälaisia mielikuvia suomalainen media tarjoaa johtajista. Hän vastaa, että media kertoo yritteliäille nuorille, että Suomi tarvitsee heitä kustantamaan muiden eläkkeitä ja elintasoa. Kansa taas vaatii johtajilta ja yrittäjiltä verotuloja ja hyväpalkkaisia työpaikkoja. Tunnistavatko media ja kansa tästä itsensä? Tuskin.

Professori heittää lisää löylyä. Ammattiyhdistys saa ajaa omaa etuaan ja politiikassa itsekkyys on sallittua – vain yrityselämässä ahneus on moraalitonta. Kakun leipojia pidetään ahneina, mutta muiden tekemää kakkua viipaloivia kiitetään hyväntekijöiksi.

Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Yrittäjien menestymistä ei ole kritisoitu enää vuosikymmeniin. Yritysmaailman ahneutta arvosteltaessa on keskitytty ammattijohtajien bonuksiin ja palkkioihin. Ne ovat ääritapauksissa niin suuria, että millään järkiperusteilla ei voida sanoa johtajien ansainneen ne. Selityksiä keksitään sitouttamisesta ja omistajien etujen ajamisesta, vaikka kyseiset palkkiot ovat omistajilta pois – aiheettomasti. Tämä ahneuden kritiikki ei varmasti ole estänyt nuoria ryhtymästä yrittäjiksi.

Ymmärtääkseni kansan ja median mielestä yrittäjä ja osakkeenomistaja saavat kyllä rikastua – kunhan maksavat veroa, eivätkä vie rahojaan veroparatiiseihin. Tässä keskustelussa ammattiyhdistysten ajamat muutaman prosentin tai kympin palkankorotukset ovat naurettavan pieniä muruja.

Ongelmana ovat nimenomaan yritysten palkkarengit, jotka ovat ruvenneet syömään isäntiensä kuormasta yhä isommalla kauhalla. Tämän arvosteleminen ei sahaa yrittäjyyden oksaa. Lillrank puolustaa palkkajohtajien suuria bonuksia, mutta antaa ymmärtää puolustavansa yrittäjyyttä. Palkkajohtajat eivät ole yrittäjiä.

Miksi osakkeenomistajat sallivat tämän menon? Eräs syy lienee tapa, jolla johtajien palkoista päätetään. Hallituksissa istuu suurten osakepottien edustajina muiden yhtiöiden toimitusjohtajia, joilla on oma intressinsä tulospalkkauksessa. Niinpä ”sulle-mulle”-automaatti toimii. Pienosakkailla ei ole sanansijaa. Myöskään valtion osakeyhtiöissä omistajaohjaus ei tältä osin tunnu toimivan.

Monet osakkeenomistajat saattavat vielä uskoa rahoitusasiantuntijoiden vakuutteluja suurten bonusten välttämättömyydestä. Esimerkiksi Nokia ja sen lehmänhännän omainen kurssikäyrä osoittavat toista. Miljoonabonukset eivät sitouttaneet johtajia, eivätkä myöskään saaneet heitä varmistamaan yrityksen pitkän aikavälin menestystä. Raha ei tee viisaaksi.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20131029 (20131029) o Kotisivu o Webmaster