Turun Sanomat Lukijan kolumni 2.3.2014

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Olemme tämän maailman torppareita

Entinen puolustusministeri Keijo Korhonen toteaa (TS 23.2.), että suomalainen yhden totuuden periaate ja "väärinajattelijoiden" kuittaaminen vaikenemisella johtuvat huonosta itsetunnosta. Meillä on torpparin luonne – aina pitää olla isäntä johon nojata.

Kaskun suomalainen pohtii vain, mitä elefantti hänestä ajattelee. Meille on tärkeää, mitä mieltä meistä ollaan. Kaikenlainen ulkomaalaisen ihailu kuuluu huonon itsetunnon kuvaan. Meillä on ollut presidenttejä, jotka ovat olleet enemmän kiinnostuneita kaukaisten maiden köyhistä kuin omista. Näin on saatu kansainvälisillä areenoilla suuren humanistin leima. Suomalaiset eivät yleensäkään noteeraa oman maan kansalaisten ongelmia, jos ne eivät kiinnitä huomiota ulkomailla.

Viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten kurjasta kohtelusta vanhainkodeissa. Liikuntakyvyttömät potilaat saavat maata tuntikaupalla likaisissa vaipoissa – kun ei ole varaa palkata henkilökuntaa. Jostakin syystä nämä ihmisoikeuksien laiminlyönnit eivät ylitä julkaisukynnystä ulkomailla. Monissa maissa tätä ongelmaa ei ehkä oikein tajuta, sillä niissä vanhukset hoidetaan pääasiassa suvun piirissä.

Ei ole puhettakaan siitä, että hoitolaitoksessa elämänehtootaan viettävä vanhus olisi oikeutettu päivittäiseen ulkoiluun, mikäli omat jalat eivät kanna. Mummot eivät valita, mutta jos vankeinhoitolaitoksen asukkaalta evättäisiin ulkoilu, niin siitä kanneltaisiin viranomaisille – aivan oikeutetusti. Ulkomaita myöden kuultaisiin nopeasti, miten barbaarinen yhteiskunta Suomi on.

Jopa tarhakettujen ja muiden hyötyeläinten olosuhteista ollaan paljon huolestuneempia kuin vanhusten. Samoin kansalaisvähemmistöjen oikeuksista pidetään hyvää huolta – muutoinhan edustajamme eivät kehtaisi mennä ulkomaisiin kokouksiin ylenkatsottaviksi. Vähemmistöistä huolehtiminen on tietysti hyvä asia, mutta laitosvanhukset eivät valitettavasti ole sellainen vähemmistö, jonka etua joku ajaisi. Moni marssii luonnon tai ilmaston puolesta, mutta missä ovat laitosvanhusten inhimillisen elämän puolesta kampanjoivat ihmisoikeustaistelijat? Eivät ainakaan maan hallituksessa.

Näyttää jopa siltä, että euroalueeseen liityttiin osittain siksi, että meitä arvostettaisiin oikeassa viiteryhmässä. Olisimme kaikissa pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Ruotsalaisten itsetunto riitti pysymiseen poissa, samoin Norjan ja Tanskan. Nyt isännät päättävät meidän rahoistamme, ja me nyökyttelemme mukana.

Euroopan unionissa torppari ei uskalla yrittää ajaa omia etujaan. Muiden maiden isännät paheksuisivat. Kun Jutta Urpilainen onnistui hankkimaan sinänsä aika olemattomat vakuudet Kreikan saatavillemme, hän sai kuulla kunniansa. Eihän kukaan muukaan vaatinut.

Huono itsetunto tulee meille kalliiksi – sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20140302 (20140302) o Kotisivu o Webmaster