Acatiimi No 2, 4.3.2014

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Byrokratia kukoistaa yliopistoissa

Yleinen kokemus yliopistojen henkilöstön keskuudessa on byrokratian lisääntyminen. Tämän on tullut esiin useissa kyselyissä ja myös äsken tarkastetussa Kirsi-Mari Kallion väitöskirjatutkimuksessa, jossa käsitellään suoritusmittauksen vaikutuksia tulosohjattujen yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön (Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja Sarja A-1:2014).

Eräs byrokratiaa edistänyt tekijä on ilmeisesti uusi yliopistolaki, joka lisäsi rehtorin ja muiden yksilöjohtajien valtaa yliopiston sisäisten kollegiaalisten elinten kustannuksella. Tällaiset johtajat turvautuvat luontaisesti hallintokoneiston apuun johtamisessa, ja pyrkivät laajentamaan sen tehtäväkenttää.

Vielä ilmeisempää on, että yliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet haluavat hallinnolta runsaasti informaatiopalveluja. Heillä kun ei ole juuri omakohtaista tuntumaa nyky-yliopiston arkeen. Lisäksi he voivat tuoda taustaorganisaationsa käytäntöjä ja järjestelmiä yliopistoon, vaikka ne eivät sinne sopisikaan.

Yliopistojen henkilöstö onkin viime vuosina kokenut moninaisten uusien järjestelmien vievän kohtuuttomasti työaikaa. Usein niiden hyödyllisyys näyttää kyseenalaiselta. Näin on epäilemättä siksi, että järjestelmä- ja tietotarpeet kumpuavat yliopisto-organisaation huipulta ja ministeriöstä, eivätkä suinkaan sieltä, missä tuottava työ tehdään.

Tuntuu siltä, että tietoja kerätään usein vain keräämisen ja kontrolloinnin ilosta. Arvattavasti niistä syntyy päättäjille vaikutelma tehokkaasta johtamisesta ja asioiden hallinnasta. Entisaikojen akateemiset esimiehet eivät erityisemmin "johtaneet" vaan hoitivat asiat ja puuttuivat ongelmatilanteisiin.

Yliopistojemme byrokratiavetoisuus on syntynyt opetus- ja kulttuuriministeriön ja sen edeltäjän määrätietoisen toiminnan tuloksena. Yliopistot on pyritty muokkaamaan näennäisesti yritysten kaltaisiksi määrällisiä suoritusmittareita ja ohjausjärjestelmiä viljellen.

Tässä kehittämisideologiassa on jätetty huomioon ottamatta, että rahamääräisiä tuloksia tavoittelevat yritykset ovat aivan eriluonteisia kuin perusluonteisesti laadullisia tuloksia – sivistystä ja uutta tietoa – tuottavat yliopistot. Yritysmäisyyden tavoittelussa on päästetty byrokratia valloilleen aivan toisessa mittakaavassa kuin yrityksissä. On luotu kankeita järjestelmiä, jotka eivät palvele yliopiston todellisia tavoitteita. Kallion väitöskirjan eräs tulos on, että yliopistojen henkilökunnan selkeän enemmistön mielestä tulosohjaus ei toimi käytännössä.

Yliopistojen hallintoon on siis pesiytynyt byrokraattista näennäistoimintaa, jonka yliopiston johto ja ministeriö kokevat merkittäväksi ja tärkeäksi, vaikka se on tutkimuksen ja opetuksen kannalta hyödytöntä, jopa haitallista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Lainmuutoksia saadaan odottaa vielä pitkään, mutta nyt hallinnon tila pitäisi tutkia pikaisesti yliopistokohtaisesti. Yleisesti ottaen tietojärjestelmiä olisi kevennettävä ja turhan tiedon kerääminen lopetettava. Järjestelmistä olisi tehtävä yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Niiden suunnittelussa ja korjailussa tulisi käyttää asiantuntijoina myös tiedon syöttäjien eli tutkimus- ja opetushenkilökunnan edustajia.

Kaikista tärkeintä – ja vaikeinta – olisi tarkistaa ja tervehdyttää yliopistojen johtamisjärjestelmien käyttöä sekä sitä henkeä, jossa se tapahtuu. Kaikenlainen hiostaminen ja suoritusmittareilla keikailu tulisi lopettaa. Pitäisi ymmärtää, mitä luova opetus- ja tutkimustyö edellyttävät onnistuakseen: ajattelun ja toiminnan vapautta, luottamusta sekä työrauhaa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20140305 (20140305) o Kotisivu o Webmaster