Turun Sanomat 2.4.2014

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Suvivirsi soikoon!

Apulaisoikeuskansleri käynnisti lausunnollaan jokakeväisen kiistan siitä, onko Suvivirren laulaminen kouluissa paikallaan vai ei. Vapaa-ajattelijat -niminen yhteisö on kuulemma tehnyt kantelun. Jokainen saa olla uskonasioista mitä mieltä lystää, mutta vanhaan perinteeseen puuttuminen tilanteessa, jossa enemmistö sallisi Suvivirren laulamisen, on hätävarjelun liioittelua.

Jos joku ei usko esimerkiksi kristittyjen oppeihin, niin miten sellaisiin asioihin hyvin lievästi viittaava laulu voi häntä vaivata? Ketään ei sillä käännytetä, eikä pyritä käännyttämään. Uskonnottomilta odottaisi vähän nykyistä enemmän suvaitsevaisuutta muiden vakaumukselle.

Yhteiskunnassamme suvaitaan melkein mikä tahansa monia ihmisiä loukkaava ja vahingollinenkin toiminta varsinkin jos se edustaa liiketoimintaa. Otetaan esimerkiksi vain väkivaltaiset videopelit. Sallittakoon ne edelleen, ja vanhemmat vastatkoot ikärajojen noudattamisesta – sekä lapsille mahdollisesti koituvista haitoista. Mutta sallittakoon myös Suvi- ja jouluvirret sekä vaikkapa uskontoon liittyvät huivit. Juuri väkivaltavideoihin verrattuna Suvivirteen puuttuminen tuntuu hyttysten kuurnitsemiselta. Luulisi uskonnottoman vakaumuksen olevan sen verran vahva, että se ei järky sanan "Luoja" kuulemisesta.

Itse asiassa tätä ei tarvitse edes kuulla. Oppilaat eivät ole nykykoulussa velvollisia osallistumaan tilaisuuteen, jossa kunnioitetaan tähän tapaan perinteitä, jos heidän (vanhempiensa) vakaumus on toinen kuin perinteitä vaalivien. Nyt valitetaan sitä, että nämä lapset syrjäytyvät ja joutuvat silmätikuiksi. Opettajien tehtävänä olisi kertoa oppilailleen, että eri ihmiset ajattelevat eri tavalla, ja se pitää hyväksyä. Ei tämä sen kummempaa ole kuin eri kulttuureista tulevien ja eri rotuisten opettaminen elämään sovussa keskenään.

Eihän missään muuallakaan vähemmistö sanele sääntöjä enemmistölle ja pyri muuttamaan perinteitä. Jos nyt uskonnosta puhutaan – vaikka Suvivirren laulaminen ei mitään uskonnon harjoittamista olekaan – niin uskonnon nimissä on tehty maailmassa paljon pahaakin, mutta luulisin saldon olevan kuitenkin selvästi hyvän puolella. Mitä hyvää voi uskonnoton ajattelutapa tarjota ihmisen hengen ravinnoksi? Ne tietänevät, jotka sen ovat valinneet.

Mitä haittaa on oppilaille vakaumukseen katsomatta siitä, että koulutyön lopuksi kesän alkaessa ihastellaan virren sanoin luonnon heräävää kauneutta? Jokainen voi itsekseen päättää, onko kaikki tämä sattuman satoa, vai onko mahdollisesti jokin järjellinen voima sen takana – kukaan ei kuitenkaan voi olla varma. Pääasia on, että jokainen voi aistia luonnon kauneuden todeksi ja iloita siitä omalla tavallaan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20140402 (20140402) o Kotisivu o Webmaster