Turun Sanomat 5.6.2014

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Miksi ilmatilaamme loukataan

Venäläiset lentokoneet ovat jälleen loukanneet maamme ilmatilaa. Itse loukkaukset näyttävät jääneen sivuasiaksi, ja tapahtumista tiedottamisen puutteet ovat nousseet uutisoinnissa päärooliin. Pääministeri Katainen oli optimistisesti todennut, että suomalaiset Hornetit olivat siivellä alta aikayksikön kun vieras kone ilmestyi ilmatilaan. Eivät olleet, vaan vasta neljä tuntia myöhemmin. Erilaisia verukkeilta kuulostavia syitä reagoinnin hitaudelle esitettiin ilmavoimien taholta. Mitään virheitä ei kuulemma tehty. Koska suomalainen viranomainen on myöntänyt virheensä?

Tärkein kysymys kuitenkin on, miksi ilmatilan loukkauksia tapahtui. Tuskin venäläisten lentäjien suunnistustaito on niin kehno, että he eksyvät toistuvasti vahingossa väärälle puolelle rajaa. Sanotaankin, että Venäjä haluaa kokeilla naapurien reagointinopeutta saadakseen selville näiden torjuntavalmiuden. On myös luultavaa, että uusimmat loukkaukset olivat varoituksia suomalaisille viimeaikaisten turvallisuuspoliittisten keskustelujen johdosta.

Nato-puheet ovat maassamme voimistuneet Krimin ja Ukrainan tapahtumien seurauksena, ja yhä useampi suomalainen kaipaisi liittoutumisen tuomaa turvaa naapurin aggressioiden varalta. Eräät johtavat päättäjät presidenttiä myöden ovat kannustaneet kansalaisia keskustelemaan Nato-jäsenyydestä – aikaisemminhan aihe oli täysi tabu. Hallitussopimuksiin on toistuvasti kirjattu, että kukaan ei meitä uhkaa. Vieläkö joku voi tällaiseen uskoa?

Ilmatilaloukkaukset osoittavat, mitä on odotettavissa, jos Suomi alkaa vakavasti lähestyä Nato-jäsenyyden hakemista: sotilaallista painostusta maassa ja ilmassa eli asevoimien liikehtimistä rajan takana ja ilmatilaloukkauksia. Samoin on odotettavissa kaupankäynnin ja muun kanssakäymisen jäädyttämistä sekä jopa diplomaattisten suhteiden katkaisemista. Venäjän aikaisempi suhteellisen neutraali asennoituminen Suomen turvallisuusratkaisuihin on vaihtunut jyrkäksi liittoutumisen vastustamiseksi. Naamiot ovat pudonneet.

Saattaa olla, että Nato-juna meni meiltä ainakin tällä erää ohi. Ukrainan kriisin kärjistettyä Venäjän asenteita vainoharhaisuuteen saakka ei ehkä kannata ärsyttää Venäjän karhua. Päättäjämme ovat heränneet Nato-ajatuksiin aivan liian myöhään. Jokainen järkevä ihminen on tajunnut jo aikoja sitten, että liittoutumisratkaisut on tehtävä hyvän sään aikana – juuri silloin kun "kukaan ei meitä uhkaa". Ulkopoliittinen naivismi ja hyväuskoisuus kantavat nyt kitkerää hedelmää. Baltian maat toimivat ajoissa. Siellä ei liene viime aikoina kirjattu ilmatilan loukkauksia.

Ei voi muuta kuin valittaa ja hämmästellä päättäjiemme lyhytnäköisyyttä. Joskus sanottiin, että ei uskoisi, miten vähällä järjellä suuriakin yrityksiä johdetaan. Nyt sanontaa voidaan hyvällä syyllä soveltaa kuvaamaan maamme viime vuosikymmenien turvallisuuspolitiikkaa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20140725 (20140725) o Kotisivu o Webmaster