Turun Sanomat 13.8.2014

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ensi kevään eduskuntavaalit ainoa lohtu

Suomi on tuuliajolla. Lähivuosien hallitustemme päätösten ja päättämättömyyden valossa on pakko tulla tähän päätelmään. Velkaantuminen on päästetty uhkaaviin lukemiin, kun ei ole äänestäjien pelossa uskallettu tehdä taloutta tervehdyttäviä leikkauksia.

Velkarahat ovat valuneet lähinnä kulutukseen, eikä taloutta ja työllisyyttä piristäviin investointeihin. Alhaisen korkotason vallitessa velkaantumista ei ole osattu pelätä, mutta epävakauden lisääntyessä Euroopassa korkotaso saattaa nousta. Silloin olemme liemessä.

Hallitusten päättämättömyyttä symboloi sote-sotku, jossa on päästy suvantovaiheeseen. Lopputulos ei selkeydellään häikäise. Tuntuu epätodennäköiseltä, että järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun eriyttäminen tuottaisi toimivan kokonaisuuden. Veikkaan, että byrokratia ja reviirikiistat syövät järjestelmästä tehot. Mistä mahdolliset säästöt todellisuudessa syntyvät? Vastaus lienee sama vanha: palvelujen heikennyksistä.

Hallituksen reagointi Ukrainan kriisiin on vaihdellut hapuilusta ylimielisyyteen. Vakuutetaan, että meidän on pysyttävä linjassa EU:n kanssa, muun muassa talouspakotteiden osalta. Vaikka kärsimme pakotteista enemmän kuin useimmat muut EU-maat, olemme antaneet käsistämme kaikki sovittelumahdollisuudet. On epäiltävissä, että mitään vahinkojen tasoitusta EU-maiden kesken ei tulla tekemään. Solidaarisuus, jota korostettiin kun jouduimme uhrautumaan euroalueen kriisivaltioiden hyväksi, ei taida nyt toteutua.

Pakotteista ja Venäjän vastapakotteista syntyvien tappioittemme taustalla on se luvattoman hyväuskoinen linja, jota hallituksemme ja yrityksemme ovat noudattaneet Venäjän kaupassa.

On kuviteltu, että Venäjä on hyvää vauhtia kehittymässä demokraattiseksi oikeusvaltioksi, ja että sitomalla se taloudellisin suhtein läntiseen yhteisöön taataan taloudellinen ja sotilaallinen rauha Euroopassa. Krimin ja Ukrainan tapaukset osoittavat, kuinka väärässä oltiin. Vieläkö joku haikailee maahamme vahvasti venäläisomisteista ydinvoimalaa?

Myös maanpuolustus on jätetty retuperälle. Itsenäinen puolustus on pelkkä myytti, jolla ei ole katetta. ”Kukaan ei meitä uhkaa” -mantraa on toistettu hallitusohjelmasta toiseen ja pidetty Nato-optiota auki. Realistit tietävät, että Ukrainan kriisin myötä meiltä Nato-juna meni jo.

Nyt olisi asenteiden- ja kurssinmuutoksen aika. Pitäisi tehdä se, mitä on vielä tehtävissä. Alexander Stubbin (kok) ja Antti Rinteen (sd) hallituksen kykyihin on tässä vaikea uskoa. Ainoa lohdutuksemme ovat ensi kevään eduskuntavaalit. Äänestäjät – ja puolue-elimet – ratkaisevat, saavatko samat kasvot jatkaa uudessa hallituksessa.

Näistä puolueista löytyisi kyllä pätevämpiäkin voimia, mutta muutos on epätodennäköinen. Hallituspuolueissa epäonnistunut puheenjohtajavalinta merkitsee myös epäkelpoa ministeriratkaisua.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20140813 (20140813) o Kotisivu o Webmaster