Uusi Suomi 2.5.2015 21:01 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Venäjä: Uhka, jota ei ole

Pekka Pihlanto

Unto Hämäläinen kirjoittaa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (2.5.) otsikolla "Uhka, jota ei ole". Kyseessä on perusteellinen katsaus Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän ja Suomen välisistä suhteista. Otsikko viittaa Suomen viralliseen kantaan, joka on ilmaistu viime aikojen hallitusohjelmissa ja virallisten tahojen lausunnoissa "Kukaan ei meitä uhkaa".

Tämä on oiva perustelu Nato-jäsenyydestä pidättäytymiselle. Suuri osa kansalaisista jakaa tämän kannan. Osa näistä kansalaisista uskonee viralliseen näkemykseen ja osa katsonee, että uhka on olemassa, mutta karhua – joka ei suinkaan nuku – ei kannata ärsyttää Nato-jäsenyydellä. Viimeksi mainittu näkemys vaikuttaakin perustellulta. Nato-juna meni meiltä jo. Eräänlaiseksi lohdutukseksi Suomi on halunnut kuitenkin tehdä yhteistyötä Naton ja myös Ruotsin kanssa.

Todellisuudessa kukaan ei voi varmuudella sanoa ainakaan sitä, että Venäjä ei olisi millään aikahorisontilla ajatellen meille uhka. Aivan lähihetken tilanne ei ole ratkaiseva puolustusratkaisuille, sillä ne on tehtävä hyvissä ajoin ja hyvän sään aikana.

Jos oletetaan, että Venäjä ei ole meille uhka, selvää pitäisi olla kaikille, että se ainakin uhkailee meitä. Mitä muuta ilmatilaloukkaukset, sukellusvenevierailut ja joukkojen keskitykset itärajan taakse sekä "huolestuminen" kaikesta maanpuolustuksemme kohentamisyrityksistä ovat kuin uhkailua? Venäjä huolestuu, mutta Suomi ei saisi huolestua, tai ainakaan tehdä mitään tämän johdosta. Virallinen politiikkamme on varsin pitkälle ottanut huomioon lähes kaikki Venäjän "huolet", vaikkakin tehnyt joitakin hyvin pieniä valmisteluja uhkan toteutumisen varalta.

Todellisuudessa Venäjän uhka voi toteutua hyvinkin nopeasti, jolloin valmistautumisaikaa ei jäisi. Esimerkiksi talouden romahdus Venäjällä ja sen aiheuttamat levottomuudet sekä Vladimir Putinin vallan horjuminen voisivat tehdä sotatoimet Suomen suunnassa perustelluiksi. Ulkoisen uhkan maalailu on yleinen keino valtioiden sisäisen tilanteen rauhoittamisessa ja kansalaisten isänmaallisuuden tunteen vahvistamisessa.

Uhka siis on olemassa vaikkakaan ei akuuttina. Maamme on kuitenkin hukannut etsikkoaikansa ja joutuu nyt räpistelemään vallitsevassa tilanteessa yrittäen säilyttää puolustuskykynsä ja oman valtiollisen itsekunnioituksensa. Menneeseen viitaten vallitsevaa politiikkaa voisi kutsua uussuomettumiseksi. Sille ei taida olla toimivia vaihtoehtoja.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150502 (20150502) o Kotisivu o Webmaster