Uusi Suomi 13.6.2015 18:16 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Tulonsiirtojen varjopuolet

Pekka Pihlanto

Hyvinvointiyhteiskunta nojaa vahvasti tulonsiirtoihin eli ilmaisen, vastikkeettoman rahan jakamiseen tarvitseville. Sitä annetaan sosiaalisin perustein erilaisina päivärahoina, työttömyyskorvauksina, jne. Todettakoon heti, että eläke ei kuulu tähän ryhmään, sillä se perustuu saajan työhistoriaan eli se on ansaittu aikaisemmin tehdyllä työsuorituksella.

Jakamisen perusteena on paitsi inhimillinen armeliaisuus, myös yhteiskunnalle koituva etu siitä, että kaikki sen jäsenet pidetään mukana taloudellisessa mielessä ihmisarvoisen elämän piirissä. Julkisten tuen lisäksi tulonsiirtoihin kuuluvat vapaaehtoisesti suoritetut summat eli lahjoitukset ja omaehtoiset palkanalennukset, joita muun muassa presidenttimme ja eräät yritysjohtajat ovat ilmoittaneet tekevänsä. Myös kerjäläisen kuppiin heitetty kolikko kuuluu tähän avustusryhmään.

Hyvällä teolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kuten kaikki rahankäyttö, myös tämä on poissa muista tarkoituksista. Vapaaehtoisissa uhrauksissa tämä ei ole ongelma, sillä yksilö päättää itse omista rahoistaan. Yhteisen rahan jaossa on se ongelma, että joidenkin muiden kuin rahanjaosta päättävien on maksettava lysti.

Monille tällaiset varat eivät ole kenenkään rahaa, ja siksi niitä voidaan jakaa suruttomammin kuin omaa. Mutta ne ovat aina joidenkin kukkarosta pois ¬– veronmaksajien. Mitä vähemmän itse maksaa veroja, sitä kevyempää jaettavaa yhteinen raha tuntuu olevan. Suomessa on nyt tilanne, jossa muun muassa tulonsiirrot joudutaan rahoittamaan lainalla, josta on tilitettävä korkoa ja joka on aikanaan maksettava takaisin – tai ainakin korvattava uudella.

Ilmaiseen rahaa liittyy myös se haittapuoli, että sitä voivat havitella ja saada sellaisetkin, jotka eivät olisi siihen oikeutettuja ja jotka tulisivat toimeen omillaan, jos viitsisivät. Mikään järkevä kontrolli ei voi estää joitakin vapaamatkustajia syömästä yhteisestä kuormasta. Se on tosiasia, josta mielellään vaietaan.

Ilmainen raha myös passivoi. Hyvää tulonsiirtoa nauttiva voi tyytyä olotilaansa, ja laiminlyödä oman asemansa parantamisen – esimerkiksi työn etsimisen. "Paskatyöt" ja työntekoon liittyvät säännölliset rutiinit eivät kiinnosta, kun rahaa tulee muutoinkin. On havaittu, että ilmainen opiskelu pidentää valmistumisaikoja. Lukukausimaksut ja opintolainat ovatkin hyviä kannusteita ripeään opiskeluun, mikä hyödyttää asianomaista itseäänkin.

Vastikkeeton raha myös aktivoi, mutta joskus väärällä tavalla. Ilmainen opiskelu saa yhä useamman rikkaankin maan kansalaisen pyrkimään opiskelemaan pienen Suomen kustannuksella. Kehitysavun sanotaan lamauttavan maan oman talouselämän, kun rahaa tulee ponnistelemattakin. Lisäksi se voi päätyä vääriin taskuihin. Kerjäläiselle antaminen saattaa lisätä tätä EU-kansalaisten liikkuvuuden muotoa, johon liittyvät epäselvyys rahan lopullisista saajista ja rikollisuus. Kerjääminen ei saisi olla kenenkään ammatti.

Niille, joille nämä tulonsiirrot ovat ideologinen ja siten järjen tavoittamattomissa oleva asia totean, että en mitenkään vastusta hyvinvointivaltiota ja sen edellyttämää tukitoimintaa. Halusin vain osoittaa niitä porsaanreikiä, joita tähänkin hyvään tähtäävää toimintaan liittyy. Jos niitä pystytään tukkimaan, todellisessa tarpeessa oleville voidaan entistä varmemmin taata heille kuuluva osuutensa yhteisestä kakusta.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150613 (20150613) o Kotisivu o Webmaster