Turun Sanomat Lukijan kolumni 2.7.2015

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mikä on maamme henkinen tila?

Mikä on Suomen henkinen tila – jos näin epämääräisestä asiasta voidaan edes puhua? Kreikan kärjistynyt kriisi antaa vielä oman kitkerän lisänsä pohdintaan. Kansantaloustieteilijöiden käyrät tarjoavat vahvan perustan tilanteen arvioimiseksi talouden kannalta, vaikka numerot eivät kerrokaan kaikkea. Ihmisen arviointikyky on kyllä kovin häilyvä, mutta parhaimmillaan se voi tarjota sellaisia kokonaisvaikutelmia, joita kylmät faktat eivät tavoita.

Jokainen meistä joutuu arkielämässä muodostamaan käsityksen lukemattomista asioista hyvin hataralta pohjalta, voidakseen yleensä toimia. Usein puhutaan musta tuntuu- eli mutu-periaatteesta. Saatamme valita elämänkumppanin, asuin- tai työpaikan – vähäisemmistä valinnoista puhumattakaan – vahvasti tunneperustein. Tämä tapahtuu vaikkapa siitä syystä, että tunteemme kaappaavat vallan järjeltä tai luotettavaa tietoa ei yksinkertaisesti ole.

Yritysjohtajat joutuvat turvautumaan mutu- periaatteeseen varsinkin pitkäjänteisissä, strategisissa päätöstilanteissa, joissa epävarmuus on hyvin suuri. Samoin poliittiset päättäjät toimivat näin, koska tietoa ei aina ole – ei tosin aina ymmärrystäkään.

Miten siis maamme makaa tämän häilyvän mutu- periaatteen valossa? Muun muassa talouden alamäkeä todistavat ikävät numerot ovat saaneet niin päättäjät kuin meidät tavalliset kansalaisetkin henkisen alakulon valtaan. Tulevaisuuteen ei uskota. Sijoittajat turvautuvat ulkomaisiin veroparatiiseihin, björnwahlroosit siirtävät omaisuuttaan lahden taakse ja palkan- ja eläkkeensaajat suitsivat kulutustaan. Isommissa ympyröissä lyödään hanskat naulaan eli myydään kohtuullisesti menestyviä yrityksiä ulkomaalaisille, joilla riittää rohkeutta ja optimismia. Jaetaan mieluummin osinkoja, kuin investoidaan yrityksen tulevaisuuteen.

Sen sijaan että yritysmaailma käärisi hihansa ja teroittaisi älynystyränsä innovaatiotalkoisiin, riidellään työajan pidennyksistä ja muista joutavuuksista – ikään kuin tekemällä pitempään samaa kuin ennenkin, portit taloudelliseen ihmemaahan avautuisivat. Ei tällä tavalla sotaa käydä, sanoisi Tuntemattoman luutnantti Lammio.

Tie henkisestä lamasta taloudelliseen kekseliäisyyteen ja hallittuun riskinottoon ei ole helppo. Korvien välissä olevat aivokummitukset elävät sitkeästi kuuntelematta järjen ääntä. Nyt tarvittaisiin vatuloitsijoiden sijasta runoilija Eino Leinon kaipaamia "ajan johtajia", jotka myisivät kansalaisille perustellut optimistiset ajatusmallit.

Asiaa auttaisi, jos taloustieteilijöiden käppyrät alkaisivat nostaa edes lievästi päätään. Mutta kun nämä merkit ovat juuri niitä tavoiteltavia seurauksia, eivätkä suotuisan kehityksen alkusyitä, joita nyt pitäisi etsiskellä. Hyviä neuvoja siis kaivataan – painotus sanalla hyviä.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150702 (20150702) o Kotisivu o Webmaster