Uusi Suomi 11.7.2015 09:17 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kreikan kriisi: onko sotilaallinen turvallisuus tärkeämpi kuin raha?

Pekka Pihlanto

Alpo Rusi kirjoittaa US-blogissaan "Kreikkaa ei tule ajaa ulos eurosta – pelissä Euroopan vakaus" muun muassa näin:

"Etenkin Venäjän voimapolitiikan seurauksena Suomelle Euroopan unionin kehitys on tänään paljon tärkeämpää kuin 2010, kun Soini toivoi Kreikan lähtöä eurosta ja unionin hajauttamista talous- ja vapaakauppaliitoksi. Soinin kannattaisi harkita vuonna 2010 esittämiään näkemyksiä vakavasti uudestaan ... Mikäli ulkoministerin toive nimittäin toteutuisi, sillä olisi etenkin Suomen kannalta kielteisiä, turvallisuuspoliittisia seurausvaikutuksia, kun Kreikka liukuisi ainakin lähemmäksi Venäjän poliittista satelliittijärjestelmää. Todennäköiset sotilaalliset jännitteet NATO:n sisällä kasvaisivat ... Viivyttely Kreikan velkakriisin hoitamisessa on vaikuttanut kielteisesti Euroopan turvallisuuskehitykseen. ... Saksan kannalta mikään ei voi olla kielteisempää kuin se, että Yhdysvallat passivoituu Euroopan turvallisuuden takaamisessa ... Onkin odotettavissa, että Kreikan velkakriisin loppuarvioinneissa ei enää puhuta niinkään Kreikan veloista kuin Saksan turvallisuudesta."

Tämä on ansiokas katsaus Kreikan tilanteen turvallisuuspoliittisista vaikutussuhteista. Kuitenkin talous jää analyysissa liian vähälle: jos Kreikan pitäminen eurossa ei tapahdu taloudellisesti järkevästi, vaan entinen lypsylinja jatkuu, Kreikan mukana pitäminen tulee liian kalliiksi kaikille euromaille, meidät mukaan lukien. Tämä täysin turha rahanmeno on poissa muun muassa maanpuolustusresursseistamme ja kaikesta muustakin tarpeellisesta. Rahamme eivät yksinkertaisesti tule riittämään. Jo nyt olemme joutuneet leikkaamaan ja lisää on luvassa.

Kreikan uudenkin tukiohjelman toteutus tulee kompastumaan maassa niin yleiseen mädännäiseen toimintatapaan. Korruptio- ja veronkiertokulttuuri istuvat siinä määrin tiukassa, että niitä ei joillakin (luvatuilla) lainsäännöksillä muuteta. On melko ilmeistä, että Kreikan lupaukset jäävät suurelta osin lupauksiksi. Niitä vain ei toteuteta ruohonjuuritasolla.

Filosofi G.H. von Wright kirjoitti jo vuonna 1954 kreikkalaisista: "Kreikkalaisten kohdalla voimme joka tapauksessa todeta, ettei heidän humanisminsa voinut pelastaa yhteiskunnallisesta ja inhimillisestä rappiosta." Tämä on selvää tekstiä, joka pätee myös tänä päivänä.

Vain Grexitin eli euroeron kautta Kreikka joutuu ottamaan itseään (ja talouttaan) niskasta kiinni. Jatkuva huoltosuhde euroalueeseen ei saa tätä aikaan. Tietenkin ero kirpaisee aluksi meitä kaikkia, mutta puhtaalta pöydältä on sitten hyvä aloittaa.

Vaikka Kreikka onkin Naton jäsen, sen merkitys Euroopan turvallisuuden kannalta ei ole niin suuri, että kumppanuudesta kannattaisi enää maksaa tuollaisia miljardimääriä kuin nyt kaavaillaan. Siitä paitsi Kreikka on osoittautunut täysin epäluotettavaksi kumppaniksi rahaliitossa. Miten siihen voisi luottaa turvallisuuskysymyksissä? Se tekee aina niin kuin sen omat edut sanelevat. Joukkuepelaajaksi siitä ei ole. Taloudellisten ongelmiensa parissa kamppailevasta Kreikasta ei siten olisi mitään hyötyä sotilaallisena liittolaisena sen paremmin EU:lle kuin Venäjällekään.

Grexit -vaihtoehdossa on tietenkin riskinsä, mutta parempi kertarytinä, kuin jatkuva kitinä. EU:ssa pitäisi oppia tekemään järkeviä päätöksiä – eikä pelkästään viime hetken hätäratkaisuja.

Katteettoman EU-ideologian ei pidä antaa ohjata ratkaisuja.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150711 (20150711) o Kotisivu o Webmaster