Uusi Suomi 6.8.2015 13:31 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Talvivaara - vaara tosiaan

Pekka Pihlanto

Talvivaara osoittautui nimensä mukaiseksi – nimenomaan ympäristölle. Nyt ympäristötuhoista käydään kiistaa tuomioistuimessa. Toimitusjohtaja ja muutama muu johtohenkilö on syytteessä ympäristönormien rikkomisesta. Sinänsä on terve piirre, että kerrankin johtajien palkitsemisen vastapainoksi sanottua suurta vastuuta pyritään käytännössä toteuttamaan.

Puolustus esittää, että mitään sääntöjä ei ole rikottu. Ja jo alunperin maallikonkin silmissä epäilyttävät sakka-altaat olivat kuulemma viranomaisten hyväksymiä. Kaikki tapahtui siis ympäristöviranomaisten suostumuksella. Jos näin olisi, eikö myös viranomaisten pitäisi olla syytettyjen penkillä valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta? Entä sitten kansanedustajat, jotka käyttivät arvovaltaansa Talvivaaran tukemiseen – eräät heistä jopa yhtiön osakkeenomistajina, ja siten omaa etuaan ajaen. Eikö syyttäjällä ole mitään asiaa heille?

Syntyneet vahingot ovat kuitenkin median tiedoista ja yksittäisten maan- ja vedenomistajien kertomuksista päätellen selviä: vesiä on pilattu vesistöjen alajuoksulla käsittämättömän laajoilta alueilta. Herääkin kysymys, eikö olisi ollut syytä hakea vahingonkorvauksia? Nyt syyttäjät kuuluvat hakevan syytetyiltä ympäristösäännösten rikkomisen johdosta saavutettua rikoshyötyä valtiolle. Mikä muuten lienee palkkajohtajan saama hyöty tästä rikokseksi katsotusta toimesta?

Syytetyt puolestaan väittävät, että kyseessä oli jonkinlainen virhearvio, eikä rikos ollenkaan. Eli hups, tekevälle sattuu, eikä vahingolle mitään voi. Oudoilta näyttävät juridiset kuviot maallikon silmin katsottuina.

Oudolta tuntuu myös se, että syytettyinä istuvat vain johtajat – itsensä edustajina, eikä Talvivaara-yhtiö. Yrityshän on oikeushenkilö, joka voitaisiin haastaa oikeuteen sen toiminnan aiheuttamista vahingoista. Olisiko kuvio tässä se, että säästetään yhtiö mahdollisilta jättikorvauksilta ja näin varmistetaan sen toiminnan jatkuminen? Valtio joutuu joka tapauksessa "siivoamaan jäljet" ja työ tulisi paljon kalliimmaksi, jos kaivosyhtiö olisi konkurssissa.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150806 (20150806) o Kotisivu o Webmaster