Vakka-Suomen Sanomat 11.8.2015

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Paljastaisitko marjapaikkasi?

Luonnonvarakeskus suunnittelee valtakunnallisen marjakartan valmistamista ensi vuoden satokaudeksi. Mobiililaitteilla toimiva marjakartta olisi avuksi niille poimijoille, jotka eivät tiedä mistä lähtisivät marjoja etsimään.

Mediassa on valiteltu sitä, että ihmiset eivät halua antaa marjapaikkojensa sijaintia koskevia tietoja yleiseen rekisteriin. Vähänkin ihmisluontoa tunteva olisi voinut sanoa etukäteen, että useimmat marjastajat torjuvat oikopäätä tällaisen utelun ja hyväksikäytön. Miksi he haluaisivat kansainvaellusta omille marjapaikoilleen – ehkä jopa asumuksensa lähistölle?

Tämä asenne on syvällä kansanluonteessa. Kirjailija Kalle Päätalo kuvaili omaelämäkerrallisessa teossarjassaan, miten hänen hyväluotoinen äitinsä muuttui juonikkaaksi ja salaperäiseksi, kun tuli puhe hänen hillapaikoistaan. Hän halusi pitää niiden sijainnin omana tietonaan.

Jokamiehenoikeus tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi mennä metsään marjastamaan. Oikeutta ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeen täydentää lähinnä uusavuttomille suunnatulla palvelulla – silläkin uhalla, että osa marjasadosta jäisi edelleen metsiin. Todellisuudessa ne, joilta marjapaikkoja kysellään, luultavasti poimivat kyllä apajansa itse tyhjiksi.

On tietysti kaunis ajatus, että kohotettaisiin näin kansakunnan yhteishenkeä, joka on viime vuosikymmeninä päässyt pahasti rapautumaan. Mutta kun kansalaisille on opetettu ahneutta ja kotiinpäin vetämistä – muun muassa yritysjohtajien optioiden ja bonusten voimalla – niin onko ihme, jos oppi alkaa vähitellen mennä perille. Myös Euroopan unionissa ja rahaliitossa on solidaarisuuspuheista huolimatta nähty kansallisen itsekkyyden kukoistavan. Esimerkiksi Kreikka haluaisi elää leveästi muiden euromaiden kustannuksella, ja niin edelleen. Kel' onni on, se onnen kätkeköön, sanoo sananlaskukin.

Voi myös todeta, että Helsingin horisontista on helppo huudella nevoja maaseudun eläjille. Löytyisipä joskus joku keskinäistä solidaarisuutta ajava taho, joka haluaisi aivan itse antaa jonkin panoksen yhteisen hyvän ylösrakennukseksi.

Sinänsä on hyvä, että ihmisiä patistetaan metsiin marjastamaan. Sekä marjat että marjastus ovat terveellisiä. Marjaretki tulee vieläkin terveellisemmäksi, kun joutuu etsiskelemään apajia, eikä pääse heti marssimaan kännykkä kädessä suoraan marjamättäiden ääreen.

Pekka Pihlanto

Turku/Velkua

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150812 (20150812) o Kotisivu o Webmaster