Uusi Suomi 14.9.2015 09:36 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Maahanmuutto: Vaivaako sinua poliittinen likinäköisyys?

Pekka Pihlanto

Poliittinen likinäköisyys näyttää suhteellisen yleiseltä ominaisuudelta. Esimerkiksi Euroopan pakolaisongelma on hyvä esimerkki siitä. Kysymyksessä on hyvin laajakantoinen ja Euroopan sekä pakolaisten lähtömaiden tulevaisuuteen suuresti vaikuttava ongelmavyyhti. Se on luonteeltaan inhimillinen, poliittinen, taloudellinen, kulttuurinen – ja mitä kaikkea muuta?

Mutta kuinka usein ongelmaa tarkastellaan ottaen huomioon samaan aikaan kaikki tai edes muutama näistä näkökohdista? Hyvin harvoin. Pakolaisten tuloon kielteisesti suhtautuvat ottavat siihen helposti vain taloudellisen tai kulttuurisen näkökulman: se maksaa paljon ja muuttaa kulttuuriamme ei-toivotulla tavalla.

Vastaavasti tulijat tervetulleiksi toivottavat voivat omaksuvat esimerkiksi vain työvoimapoliittisen asenteen: maamme tarvitsee väestön ikääntymisen johdosta ennemmin tai myöhemmin uutta työvoimaa, ja nyt sitä olisi saatavissa.

Tai sitten saatetaan keskittyä vain maahanmuuton inhimilliseen traagiseen ulottuvuuteen. Asetutaan vainoja pakenevien asemaan ja säälitään heidän kohtaloaan sekä pyritään auttamaan. Esimerkiksi rantahietikolla makaavan lapsen ruumis on omiaan nostamaan tämän näkökulman esiin ja vahvistamaan sitä.

Kaikille näille likinäköisyyden muodoille on tyypillistä, että yksi näkökulma ongelmaan nousee yksilön mielessä ensisijaiseksi ja ainoaksi. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä syystä, että yksilöllä on tietty ennakkoasenne ilmiöön, ja tämän ohjaa näkökulman valintaa. Vaikka ihmisellä ei olisi mitään ennakkokäsitystä, hän voi persoonallisuutensa tai vaikkapa koulutuksensa perusteella poimia luontaisesti tietyn näkökulman. Tämä voi taas luoda pysyväisluonteisen asenteen ilmiöön.

Yksipuoliset asenteet omaksuneiden toisistaan poikkeavien näkemysten törmääminen keskusteluissa aiheuttaa helposti eripuraisuutta, ja tämä voi saada osapuolet vain tarrautumaan entistä voimakkaammin omiin näkemyksiinsä. Oppiminen toisten käsityksistä ja omien kantojen tarkistaminen ei vaikuta kovin yleiseltä.

Varsinkin jos oma näkemys perustuu johonkin ideologiaan, jota seurataan fanaattisesti, likinäköisyyden laventaminen laajakatseisuudeksi ei onnistu. Eri kannalla olevan näkemyksen tuomitsemisesta voi saada jopa suurta tyydytystä.

Ainoa tie laajempaan näkemykseen taitaa olla itse kunkin suorittama oman itsensä tietoinen valistaminen. Sen tuloksena voi syntyä oivallus, että yksipuolinen näkemys ei luo hedelmällistä maaperää suotuisalle vuorovaikutukselle muiden kanssa. Asiaan paneutuva voi myös ymmärtää, että likinäköinen ei keksi toimivia ja kestäviä ratkaisuja itse ongelman käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Likinäköisyys onkin varsin kohtalokasta päättävässä asemassa oleville poliitikoille, jotka voivat periaatteessa tehdä jotakin konkreettista ongelman hoitamiseksi ja ratkaisemiseksi. Jos näkökulma on liian suppea, myös ongelman ratkaisuyritykset menevät metsään.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20150914 (20150914) o Kotisivu o Webmaster