Turun Sanomat Kolumni 9.10.2015

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Pysähdyksen paikka

Volter Kilven kirja Alastalon salissa on ollut viime aikoina kovasti esillä. Kirjamessuilla sitä jaettiin ilmaiseksi ja luettiin ääneen messuvieraille. Monet ovat teoksen aloittaneet, mutta uupunet kesken.

Jo etukäteen saattaa pelottaa yksityiskohta Malakias Härkäniemen kävelystä Alastalon piippuhyllylle ja piipun valinnasta, joka kestää seitsemisenkymmentä sivua. Kohtaus ei ole pitkästyttävä, sillä isännän tajunnanvirta askartelee mitä mielenkiintoisempien ja riemastuttavienkin sattumusten parissa.

Teokset kieli on omintakeista. Kirjailija on keksinyt omia versioista sanoista, mutta ne on helppo ymmärtää. Kysymys ei ole Kustavin murteesta vaan yleiskielen erikoislaatuisesta muunnelmasta.

Kirja kattaa yhden kesäisen päivän tapahtumat, ja sen kuluessa perustetaan parkkilaivayhtiö. Jokainen mies käy tarkan arvojärjestyksen mukaan merkitsemässä perustamiskirjaan varallisuusasemansa mukaisen osuuden yhtiöstä. Kuten eräs yritysjohtaja totesi, kirja on yksityiskohtainen kuvaus yrityksen perustamisesta.

Tähän perusrunkoon kirjailija on istuttanut värikkään henkilögallerian isoisista isännistä ja myös "pitäjän pienemmistä". Keskeinen teema on näiden väliset valta- ja arvovaltasuhteet.

Teoksen keskushahmo on parkkihankkeen puuhamies Alastalon isäntä Herman. Hänen vastavoimanaan on Alastalolle kateellinen Pukkilan Pihlman, joka koettaa kampittaa hanketta. Mutta kun tarpeeksi monet isännät ovat kukin verkkaisella tavallaan menneet hankkeen taakse, Pihlman joutuu nielemään kateutensa ja merkitsemään osuuden parkista.

Kirjassa muistellaan muun muassa sokerilastin salakuljettamista maihin tullin nenän edestä ja epäonniseksi luultua Vaasan kapteenia, joka saa monien vuosien harharetkien jälkeen satamaan arvokkaan, laivanvarustajan perikadolta pelastavan lastin. Juoneen on sovitettu myöskin romantiikkaa, joka ilmenee Alastalon tyttären Siviän ja Pukkilan isännän aviottoman pojan Jannen välisenä silmäpelinä salissa. Pukkilan kiusaksi Janne on ottanut sukunimekseen Pihlmanin. Lisäharmia Pukkilalle koituu Alastalon Hermannin taholta kun parkin kapteeniksi valitaan Pihlmanin laillisen pojan Evaldin sijasta lahjakas Janne Pihlman. No, Pukkilan poika kuitenkin.

Teoksessa kuvataan värikkäästi saaristopitäjän elämänmenoa 1800-luvulta. Samalla paljastuvat ihmissuhteiden kirjo ja ihmismielen pienuus jos suuruuskin. Isännät jahnaavat asioita salissa, ja talon naiset touhuavat tarjoilun parissa. Onhan kokous samalla kyläjuhla, jossa pöytä pannan koreaksi. Lopulta myös totiprikka toimitetaan saliin, ja jokainen isäntä käy sekoittamassa tyylilleen ominaisella tavalla ja oikeassa järjestyksessä totin.

Kiireiseen menoon tottuneelle nykyihmiselle Alastalon salissa on sopiva pysähtymisen ja rentoutumisen paikka. Kunhan vain malttaa unohtaa kiireensä ja asettua kaikessa rauhassa teoksen ääreen – ja palata siihen, kunnes viimeinenkin sivu on luettu.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20151010 (20151010) o Kotisivu o Webmaster