Turun Sanomat Lukijan kolumni 24.11.2015

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kiusattiinko entisajan kouluissakin?

Koulukiusaamisesta puhutaan jatkuvasti, joten ilmeisesti se on edelleen vaikea ongelma. Vanhan koulun käynyttä ilmiö askarruttaa. Jos muistiin on luottamista, entisaikoina kiusaaminen ei ollut kovin suuri ongelma.

Kiusaamista ehkä siedettiin vuosikymmeniä sitten pitemmälle kuin nykyisin. Yhteiskunta oli omalla tavallaan kova. Vanhemmat saattoivat sanoa lapselleen, että lyö takaisin. "Pienistä" asioista ei sopinut valittaa, vaan piti karaista itsensä. Kiusaamisyritykset saattoivat usein loppua tiukkaan sanalliseen tai fyysiseen vastaiskuun. Some-maailmassa torjunta on paljon vaikeampaa.

Usein opettajat kiusasivat oppilaita – tosin joskus opettajakin joutui uhriksi. Oppilas sai monesti kuulla olevansa "pässinpää" ja pahempaakin. Jos se tapahtui tasapuolisesti, ei saatu traumoja. Tässä suunsoiton ilmapiirissä oppilaiden suorittama toistensa kiusaaminen ei pistänyt pahasti silmään.

Toisaalta entisajan kouluissa, kuten muussakin yhteiskunnassa, tuntui olleen enemmän yhteisöllisyyttä kuin nykyisin. Vahva yhteisöllisyys synnytti kiinteitä ryhmiä tai pareja, joiden jäsenet eivät kiusanneet toisiaan, vaan suojelivat ulkopuolisten kiusaamiselta. Tänään jokainen on oman elämänsä sankari, jolle ei kuulu muiden hyvinvointi – aivan lähipiiriä lukuun ottamatta.

Yhteisöllisyys saattoi myös olla eräs syy siihen, että luokissa oli joitakin oikeudenmukaisia ja rohkeita oppilaita, jotka puuttuivat kiusaamiseen. Nykyisin hiljaisesta enemmistöstä ei uskalleta nousta sorrettua puolustamaan, vaan oman nahan turvaamiseksi hyväksytään vahvempien harjoittama kiusaaminen ja ehkä jopa mennään mukaan – väkivaltaisen puolella on hyvä olla.

Nykyisin tehdään paljon kiusaamisen poistamiseksi – on Kivakoulu- ja muitakin hankkeita. Esimerkiksi luokan yhteishengen kohottaminen ja oppilaiden rohkaiseminen kiusattujen puolustamiseen voi hyvinkin onnistua, mutta tämä riippuu opettajista, rehtorit mukaan lukien. Ellei koulussa ole tällaisia hankkeita, kiireen ja stressin vaivaaman opettajan on helpompi kääntää kiusaamiselle selkänsä, kuin panna itsensä peliin ongelman torjumiseksi.

Kasvatuksessa ratkaisevimman osuuden pitäisi kuulua edelleen kodeille. Työelämän muutokset ovat kuitenkin tehneet myyräntyötään: aikaa ja voimia ei välttämättä riitä perheasioiden hoitoon. Kiusaamisesta on kuitenkin syytä puhua jo kotona.

Kiusatun lapsen vanhemmat tarttunevat helpommin asiaan kuin kiusaajan. Kaikkien osapuolten on kuitenkin tunnistettava ja myönnettävä ongelmat sekä puututtava niihin. Ilmiön perussyiden ja ilmenemismuotojen kartoittaminen on tässä tarpeen kuten aina ongelmia ratkaistaessa. Se voi helpottaa parannuskeinojen löytämistä. Entisaikoina koko ongelmaa vähäteltiin tai se unohdettiin kokonaan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20151124 (20151124) o Kotisivu o Webmaster