Uusi Suomi 20.1.2016 20:25 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
EU:ssa liikkumista säätelevät järjestelmät ovat romahtaneet

Pekka Pihlanto

EU:sta on kuulunut jatkuvaa rytinää, kun alueelle saapumista ja siellä liikkumista säätelevät sopimukset ovat sortuneet omaan mahdottomuuteensa toinen toisensa jälkeen. Jokainen näkee, että Schengenin sopimus ei ole toiminut enää pitkään aikaan – kunhan vain uskoo näkemäänsä. Vapaan liikkumisen periaatteen väärintulkinnan sallima pakolaistulva on saanut monet jäsenvaltiot katastrofin partaalle.

Dublinin sopimusta ollaan huhujen mukaan muuttamassa, mutta miten, siitä ei ole tarkempaa tietoa. Tämä sopimus velvoittaa rekisteröimään pakolaiset siinä EU-maassa, johon he ensiksi saapuvat. Kreikka ja Italia ovat laiminlyöneet sopimuksen noudattamista jo pitkään. Näin maahanmuuttajien tulva on päässyt kutakuinkin vapaasti EU:n alueelle ja eteenpäin valtiosta toiseen, kunnes tyydyttävä pysähdyspaikka on löytynyt.

Dublinin järjestelmä on siis sekin poissa pelistä. Miten toimimatonta järjestelmää voitaisiin parantaa? Säädetäänkö vain, että sitä ei tarvitse noudattaa? Tuloksena olisi pelkästään nykyisen kaaokseen johtaneen tilanteen "laillistaminen".

Järjenkäyttö ja realismi eivät ole olleet viime aikoina EU-hallinnon silmiinpistävimpiä ominaisuuksia, eivätkä nämäkään muutoshankkeet parempaa todista. Muutokseen sisältyisi huhujen mukaan kiintiöperiaate, jolla EU:n alueelle saapuneita ihmisiä ripoteltaisiin pitkin EU:ta. Tällainen periaate ei ole toiminut tähänkään asti – mallioppilas Suomi on yksi harvoja, joka on ottanut maahantulijoita kiintiön pohjalta. Miksi kiintiöitä ryhdyttäisiin tulevaisuudessakaan noudattamaan? Ja vaikka ryhdyttäisiinkin, kyseessä vain olisi automaatti, jolla maahan saapuvat jaettaisiin eteenpäin. Sinä varsinainen houkutustekijä, joka voimistaisi maahanmuuttajien virtaa. Tämän oivalsi ministeri Petteri Orpokin.

EU-hallinto riippuu kiinni vapaan liikkumisen järjestelmässä, vaikka jokainen ajatteleva ihminen huomaa sen muuttuneen vapaan kansainvaelluksen instrumentiksi. EU-päättäjät eivät näytä tajuavan, että nyt tarvittaisiin rajavalvontaa niin ulkorajoilla kuin sisärajoillakin. Schengenin ja Dublinin sopimusten perään haikailu ja niiden muokkailuyritykset ovat yhtä turhia kuin sen kuuluisan alokkaan asennon korjaaminen: korjaamisen sijasta on tehtävä aivan uusi.

Resepti olisi suoraviivainen. Ulkorajat on tehtävä heti pitäviksi, viime kädessä vaikka sulkemalla ne riittävän pitkäksi aikaa sekä järjestämällä pikapalautukset turvallisiin maihin. On vaikutettava tehokkaasti lähtömaihin.

Myös sisärajakontrolli on palautettava välittömästi, kunnes ilmiö on hallinnassa. Tähän on liitettävä EU-kansalaisten vapaan liikkumisen turvaavia menettelytapoja – esimerkiksi helposti näytettävä EU-kansalaispassi, joka varmistaa esteettömän rajanylityksen. Keinoja kyllä löytyy, kunhan saadaan kuriin EU:n pahimmat kitkatekijät: väljähtyneissä periaatteissa riippuminen, byrokratia ja ¬ – byrokraatit.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160121 (20160121) o Kotisivu o Webmaster