Uusi Suomi 28.1.2016 10:29 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mikä sai Merkelin avaamaan rajat?

Pekka Pihlanto

Saksan liittokansleri Angela Merkelin harjoittama maahanmuuttopolitiikka alkaa olla vastatuulessa, jopa hänen omassa puolueessaan. Hän toivotti taannoin maahanmuuttajat tervetulleiksi Saksaan, ja nämä ottivat toivotuksen vastaan monen mielestä liiankin tosissaan. Toisin sanoen tulijoiden suurta määrää on jo alettu pitää ongelmana.

Tosin Saksan talous on hyvässä vedossa ja työvoimaakin tarvitaan, mutta liika on liikaa. Merkelin varomaton humaani ele saattaa jopa torpata hänen tähän asti menestyksellisen poliittisen uransa.

Poliitikkojen toimintaa seuraavia kansalaisia saattaa kiinnostaa, mikä poliitikkojen tekemisiä näyttäisi kulloinkin ohjanneen. Vaikuttavathan heidän päätöksensä laajalti kansalaisten elämään. Merkelin toimet heijastuvat EU-maan kansalaisina meidänkin hyvinvointiimme. Me saamme nauttia monista hänen onnistumisistaan, mutta voimme myös kärsiä hänen epäonnistumisistaan.

Mitä enemmän yksittäisellä poliitikolla on valtaa, sitä enemmän hän voi yksinkin vaikuttaa maansa ja EU:n asioihin. Silloin tuntuu perustellulta pohdiskella, mitä kaiken muun ohella poliitikon persoonallisuus ja hänen henkilöhistoriansa voisivat vaikuttaa tehtyihin päätöksiin.

Puoluekanta on tietenkin yksi selittävä tekijä, sillä se kertoo poliitikon arvomaailmasta. Merkel on kristillisdemokraatti, ja hänen isänsä oli pappi. Vaikka puoluepolitiikka ja uskonto ovat yleensä kaukana toisistaan, kristillinen ja myös demokraattinen humaanisuus saattavat luonnehtia hänen poliitikon arvomaailmaansa.

Uskonnollisen vakaumuksen vaikutusta päätökseen on vaikea osoittaa, ja sitä myös pidetään yksityisasiana. Jos se kuitenkin vaikuttaa poliitikon päätöksentekoon tavalla tai toisella, se ei ole enää puhdas yksityisasia. Onkin mahdollista nähdä Merkelin avoimen rajan politiikassa heijastuksen kristillisestä humaanisuudesta.

Merkelin taustoista tiedetään myös, että hän kävi koulunsa ja opiskeli Itä-Saksassa. Opiskeluoikeuden saaminen edellytti varmasti sosialismin hyväksymistä ja siihen perehtymistä. Hänen oikeistolaisuuttaan ei varmasti kukaan tänä päivänä epäile, mutta Itä-Saksan peruja voi olla hänen vastenmielisyytensä muureja ja rajoja kohtaan – moni saksalainen sai surmansa Berliinin muurilla yrittäessään paeta länteen, ja koko kansa pidettiin Itä-Saksassa miinakenttien ja piikkilanka-aitojen takana. Myös sosialistinen kansainvälisyys on saattanut tarttua häneen.

Niinpä avoimen rajan tarjoaminen väkivaltaa pakeneville ihmisille on saattanut tuntua entisestä Itä-Saksan vangista puhdistavalta kokemukselta. Tässä näyttää kuitenkin käyvän niin kuin usein ennenkin, kun ihanteet ovat kaapanneet ihmismielessä vallan realismilta: idealismin tarjoamaa hyvää on ryhdytty käyttämään väärin ja muihin tarkoituksiin kuin oli alunperin tarkoitus. Samalla hyvä on alkanut kääntyä vastakohdakseen. Kovin tuttu asetelma tilanteista, joissa on yritetty luoda ihmisille ihanneyhteiskuntia tai muuta maallista hyvää.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160128 (20160128) o Kotisivu o Webmaster