Turun Sanomat Lukijan kolumni 14.2.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Yliopistoleikkaukset näivettävät tulevaisuuttamme

Maan hallitus on leikannut kansainvälisesti katsoen ennestäänkin niukkaa yliopistobudjettia tuntuvasti. Turun yliopisto ei onneksi nyt joudu turvautumaan henkilöstön irtisanomisiin. Olisiko edesmenneen vararehtori Tapio Reposen johtama viiden vuoden takainen varainhankintakampanja pelastanut tilanteen?

Turussakin joudutaan kiristämään vyötä, mutta muualla maassa tilanne on vielä huonompi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston työntekijämäärä vähenee lähivuosina lähes tuhannella. Professorin virkoihin ei kosketa, mutta avustavan henkilökunnan leikkaus sälyttää hallintotöitä tutkijoiden ja opettajien harteille. Mikään ei kuitenkaan takaa, että byrokratia vähenisi.

Miten oli ennen? Turun yliopisto otti aikoinaan tunnuslauseekseen "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle". Teksti oli kiitos niille yli kahdellekymmenelletuhannelle yliopistosivistyksen ystävälle, jotka tekivät lahjoituksillaan mahdolliseksi suomalaisen yliopiston syntymisen kaupunkiimme. Turun kauppakorkeakoulun perustaminen oli paikallisten liikemiesten avokätisyyden ansiota. Kansalaiset tukivat yliopistosivistystä, mutta valtiovalta ei ollut erityisen suosiollinen silloinkaan.

Valtion taloudellinen tilanne on tällä hetkellä kyllä tunnetusti heikko, ja siksi juustohöylä heiluu. Olisi kuitenkin ollut syytä muistaa, että yliopistot eivät ole mikään rahareikiä, vaan niihin tehdyt sijoitukset tuottavat yhteiskunnalle monin tavoin. Yliopistoista valmistuu tutkinnon suorittaneita asiantuntijoita yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimustyö tuottaa uutta tietoa ja aikanaan myös keksintöjä, jotka hyödyttävät välittömästi kansalaisia ja maan taloutta. Lukematon määrä potilaita on saanut ja tulee saamaan avun yliopistojen tuottamista lääketieteellisistä innovaatioista. Niitä syntyy muillakin tieteenaloilla.

Yliopistoihin panostettaessa tarvitaan kärsivällisyyttä. Tätä voidaan havainnollistaa vertaamalla tutkijaa sadun prinsessaan, joka joutuu suutelemaan suunnatonta määrää sammakoita, ennen kuin löytyy se yksilö, joka muuttuu prinssiksi. Kun yliopistobudjettia leikataan, on entistä vähemmän prinsessoja ja he ehtivät suudella aikaisempaa pienemmän sammakkomäärän. Vastaavasti vähenee niiden prinssien määrä, jotka ponnahtavat esiin ja tarjoutuvat valtakunnan hyvinvoinnin edistämiseen.

Päättäjien kannattaisi ottaa tämä lainalaisuus huomioon. Nykyisin kuvitellaan, että uudelleen organisoimalla ja mittaamalla tuloksia entistä tarkemmin ja useammin päästään kansainväliselle huipputasolle – mitä se sitten onkaan. Kuitenkin vain rahapanostukset tutkimus- ja opetustyöhön satavat maan tulevaisuuden laariin. Niiden typistykset näivettävät kaikkien kansalaisten yhteisen taloudellisen ja sivistyksellisen hyvinvoinnin tasoa. Siinä sahataan oksaa, jolla me kaikki ja aikanaan myös tulevat sukupolvet istuvat.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160214 (20160214) o Kotisivu o Webmaster