Uusi Suomi 9.3.2016 09:00 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Minkälaisia ovat EU-kumppanimme kreikkalaiset?

Pekka Pihlanto

Kreikkalaiset ovat olleet EU:ssa alusta alkaen melkoinen ongelma muille jäsenmaille. Heti aluksi he luikertelivat yhteisöön parannellen taloustilastojaan täyttääkseen jäsenyyskriteerit. Velkakriisin hoito tuotti Kreikalle suuria vaikeuksia, ja kaikenlaisen muun vetkuttelun lisäksi asiaa demonstroitiin kansanäänestyksen voimalla. Jäsenmaat joutuivat maksamaan ja takaamaan heidän velkojaan. Kriisin loppu ei ole vielä näkyvissä.

Pakolaiskriisiin kreikkalaiset suhtautuivat alun pitäen yliolkaisesti, eivätkä he edes yrittäneet rekisteröidä maahansa saapuvia pakolaisia Dublinin sopimuksen mukaisesti, vaan antoivat kansainvaelluksen valua rajojensa yli naapurimaihin. Kun sitten eräät EU-maat sulkivat pakolaistulvan edessä rajojaan, pakolaisia alkoi kasaantua Kreikkaan aiheuttaen siellä humanitaarisen kriisin, jota EU joutuu purkamaan.

Minkälainen on tämä maineikas helleenien kansa? Käytän hyväkseni Panu Rajalan kirjaa Intoilija, joka kertoo valokuvaaja ja lehtimies I.K. Inhan elämästä. Rajalan romaanista noin neljäsosa on Inhan omaa tekstiä. Oletan, että kirjassa kuvatut ajatukset kreikkalaisesta kansanluonteesta (s. 271-274) ovat Inhan kynästä. Hän julkaisi vuonna 1897 teoksen Hellas ja helleenit. Piirteitä nykyisestä Kreikasta ja sen muinaismuistoista ja toimi samana vuonna Suomettaren sotakirjeenvaihtajana Kreikassa maan taistellessa Turkkia vastaan.

Inhan mukaan kreikkalaiset ovat monessa suhteessa vanhoista helleeneistä huonontunutta rotua. "Mitäpä muuta voisikaan olla pitkäin ja kovain koettelemusten jälkeen. Kovan onnen aikoina ovat varsinkin luonteen huonot puolet päässeet kehittymään. Kansa, joka niin usein on saanut kärsiä raa'an ylivallan sortoa, kunnioittaa älykästä viekkautta yli kaiken. Kreikkalaisten mielestä ihmisen suurin vika on tyhmyys". Juuri sitä he ovat kohdanneet neuvotellessaan hyväuskoisten EU-johtajien kanssa.

Inha jatkaa: "... ovatpa he itsekin päässeet siitä [tyhmyydestä] osallisiksi. Kerskaileminen, suuret luulot, epäluotettavuus ja mitä suurin kevytmielisyys on luettavissa heidän luonteensa hallitseviksi piirteiksi." Niin poliittisesti epäkorrektia ja epätieteellistä kuin tämä teksti tänä päivänä saattaa ollakin, valpas median seuraaja ei voi välttyä ahaa-elämykseltä.

"Helleenit vetoavat kaikissa puheissaan ja kirjoituksissaan vanhan ajan sankareihin, pitävät itseään Leonidaan, Themistokleen ja Miltiadeen jälkeläisinä. --- He eivät muista, että vanhan ja nykyisen Kreikan välillä on parin vuosituhannen kuilu, jonka kuluessa kansa on kokonaan vieraantunut entisyydestään ja jonka aikana he eivät ole voineet mitään näkyvää saada aikaan. Viime sota on osoittanut, kuinka suurena onnettomuutena kreikkalaisille ovat heidän suuret luulonsa". Tuntuu siltä, että tämä pitää edelleen hyvin paikkansa. Myös muissa EU-maissa on tuijotettu Kreikan muinaiseen suuruuteen, ja se lienee ollut eräs syy siihen, että maa kelpuutettiin puutteistaan huolimatta mukaan. Itsevarmuutta ja suuria luuloja ei kreikkalaisilta ole puuttunut.

Historia näyttää toistavan itseään finanssipuolellakin. "Sodan jälkeen ovat kreikkalaiset etenkin raha-asiainsa sortumisen vuoksi joutuneet semmoiseen heikkouden tilaan, ettei heidän puoleltaan ole mitään suurtekoja odotettavissa. --- he ovat vieläkin heikompia talouttaan hoitamaan ja maansa vauraudesta huolehtimaan. Syynä sama kevytmielisyys ja kerskaus kuin muissakin toimissa, yleensä kyvyttömyys ajatella huomista päivää pitemmälle." Lyhytnäköisyys on tullut esiin niin velka- kuin pakolaiskriisinkin yhteydessä. Pysyviä ratkaisuja ei ole etsitty, vaan kuunneltu pikemminkin kadulla metelöivien joukkojen toiveita ja vedottu niihin.

Lisää lunta tulee tupaan: "Kuningashuone antaa esimerkin tuhlailussa ja koreilussa ... Kansa taas kauppiaita ja katupoikia myöten kaikessa nautinnonhalussaan ottaa vastaan ja riistää itselleen kaikki aineelliset edut, joita vain voivat kaksinkäsin hamuta, ilman yhtään ajatusta tulevaisuuden järkiperäisestä rakentamisesta. ---- Säästäminen pahan päivän varalle, joka meillä Suomessa on kovien kokemusten seurauksena tajuntoihimme iskostettu, on Kreikassa kokonaan tuntematon ajatus." Tässä näyttäytyy kaikessa koruttomuudessaan tuhlaavaisen ja ylivelkaantuneen kansakunnan liiankin tuttu muotokuva.

Valitettavan osuvalta siis vaikuttaa edelleen Inhan ja Rajalan näkemys Kreikasta 1800 -luvun lopulta. Voimme vain surkutella paitsi Kreikan kansaa, myös maan EU-kumppaneita – itsemme mukaan lukien. Auvoista yhteiseloa ei liene odotettavissa jatkossakaan.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160309 (20160309) o Kotisivu o Webmaster