Uusi Suomi, Vapaavuoro14.3.2016 17:01 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Fotografi Inhan iloton elämä

Pekka Pihlanto

Panu Rajalan kirjoittama romaani Intoilija. Fotografin muistikuvat kertoo vuosina 1865-1930 eläneen valokuvaajan, tutkimusmatkailijan, tietokirjailijan, jne. Into Kondrad Inhan (ent. Nyström) elämästä. Inhan luonne oli jotenkin kulmikas ellei peräti autistinen – sitä luonnehtii osuvasti hänen etunimiensä kasteessa annettu töksähtelevä järjestys: Konrad Into. Hän muuttikin itse nimien järjestyksen sujuvammaksi.

Todettakoon, että sana inha tarkoittaa "inhoa herättävää". Sikäli nimenvalinta osoittautui traagisen kuvaavaksi, että Inhan oli vaikea tulla toimeen ihmisten, erityisesti naisten kanssa.

Niinpä hänen yksityiselämäänsä luonnehtivat onnettomat rakkaudet. Inha toimi kömpelösti naismaailmassa, ja hän jäikin intomielisistä pyrkimyksistään huolimatta poikamieheksi. Ehkä hän yritti kurkottaa sääty-yhteiskunnassa liian korkealle. Koululaisena suoritettu kosioretki lehtori Ernst Bonsdorfin luo pyytämään Aini-tyttären kättä päättyy nolosti isän antamiin rukkasiin: "Kaikenlaiset ne tänne tulevatkin naimaamaan", juuri niin: naimaamaan. Myöhempi kipeä torjunta tulee Aino Krohnilta, joka sittemmin tunnettiin nimellä Kallas. Nämä tappiot tuntuivat synkentäneen miehen koko loppuelämän.

Jonkinlainen megalomania näyttää leimanneen Inhaa. Hän oli kieltämättömän lahjakas, mutta hänen kadehtiessaan koulutoverinsa Janne Sibeliuksen ja muiden suomalaiskansallisten kulttuurihenkilöiden, kuten Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja Halosen menestystä, hän ehkä asetti itsensä liian kovaan sarjaan. Hänen mestarilliset valokuvansa ja tutkielmansa runolaulajien mailta olisivat kyllä ansainneet jo silloin enemmän huomiota, jota hän saikin vasta myöhemmin – paljolti kuolemansa jälkeen. Silti, ei uraa uurtavallakaan ja kansallisesti ansiokkaalla valokuvauksella sentään Sibeliuksen ja kansallisromanttisen maalaustaiteen mestareiden luokkaan noustu.

Inha oli kuitenkin omassa sarjassaan moniottelija, varsinainen monilahjakkuus. Hän loi suomalaisen taidevalokuvauksen perustan. Hän hankki oppinsa ulkomailta, valokuvasi Suomea ja suomalaisia pitkin ja poikin ja samoin Vienan Karjalan vanhojen laulumaiden eläjät sekä keräsi matkallaan jopa joitakin kalevalaisia runojen rippeitä. Hän itse asiassa toi polkupyöräilyn Suomeen ja kuuluu keksineen polkupyörä-sanankin. Inha oli myös tutkimusmatkailija niin kotimaassaan kuin Keski-Euroopassakin: hän poljeskeli pyörällään paitsi Suomen, myös Saksan maanteillä. Hän toimi lehtimiehenä, muun muassa Suomettaren sotakirjeenvaihtajana Kreikassa maan ollessa sodassa Turkkia vastaan. Inha oli myös matka- ja tietokirjailija sekä ahkera kirjallisuuden kääntäjä ja jopa keksijä.

Rajala kertoo tunnollisesti Inhan monipuoliset ansiot. Kirja on alkupuoleltaan viihdyttävä varsinkin matkakirjallisessa mielessä. Saattavatpa Inhan romanttiset sekoilutkin joitakin lukijoita viehättää, mutta itse koin melkeinpä jonkinlaista myötähäpeää Inhan kosintaretkistä, joita hän toteutti kiinnittämättä huomiota morsianehdokkaan vastahankaisuuteen tai suoranaiseen torjuntaan. Tunneälyä miehellä ei ainakaan näissä tilanteissa ollut rahtuakaan.

Romaani muuttuu loppua kohden yhä ikävämmäksi sairaskertomukseksi ja sosiaalisen alamäen – tai toivottoman jyrkän ylämäen kuvaukseksi. Vaikka hänen valokuvansa, kuvateoksensa ja muut kirjansa saavat julkisuudessa huomiota, hän ei vaurastu, vaan hän elää koko elämänsä veljiensä taloudellisen ja henkisen tuen varassa – hänessä ei todellakaan ollut liikemiehen vikaa.

Olivatko Inhan kokemat torjunnat hänen mielenterveytensä horjumisen yksinomaisia syitä, vai oliko taustalla myös sukurasitusta, ei lienee selvää. Kuitenkin hänen kymmenpäinen sisarusparvensa oli mieleltään tervettä. Inhan kohtalo tuo mieleen Aleksis Kiven elämän.

Rajalan teos on romaani, joten lukija ei tiedä aivan tarkasti, missä kohdin kirjailija panee omiaan. On sanottu, että 416 sivua käsittävästä teoksesta noin sata sivua on melko suoraan Inhan omaa tekstiä. Aikalaisten kertoma on kursivoitu, mutta Inhan tekstejä ei. Tämä on herättänyt keskustelun plagioinnista. Joidenkin mukaan lopussa oleva lähdeluettelo riittää osittamaan, että Rajala ei ollut varkaissa – varsinkaan kun tekstien tekijänoikeus on jo rauennut.

Rajala olisi mielestäni saanut silti selvyyden vuoksi kursivoida suorat Inha-lainat, mutta arvattavasti lainattujen sivujen suuri määrä pelotti. Kuitenkin joku selvitti ja julkisti asian, joten tämä häveliäisyys oli turhaa. Lukija arvaa kyllä vanhahtavan kielen perusteella suunnilleen, missä kuuluu Inhan oma ääni. Kyseessä ovat lähinnä matkakuvaukset. Teos onkin sikäli kielellisesti epätasainen, että Rajala ei Inhan suuhun omia sanojaan laitellessaan kovin uskollisesti seuraile tämän käyttämää vanhahtavaa tyyliä.

Mitä on sanottava tällaisesta elämäkerran ja fiktion välimuodosta, kollaasista, kuten Rajala sitä jossakin luonnehtii – teoksesta, jossa kirjailija itse keksii täytteet dokumentoidun tekstin aukkopaikkoihin? Koska kyseessä ei ole elämäkerta, Rajala olisi voinut vapaammin muotoilla juonen kulkua jäntevämpään suuntaan ja karsia hajottavia yksityiskohtia. Nyt hän antoi elämäkerrallisuuden viedä liikaa sillä seurauksella, että teoksen rakenteesta tuli hajanainen, ja sisällöstä loppupuoleltaan ikävä sekä paikoin luettelomainen.

Teos nostaa Inhan saavutukset taas valokeilaan, mutta mikään varaukseton kunnianteko I.K. Inhalle ja hänen työlleen se ei ole. Inhan henkilökuvassa on myös vähemmän mairittelevia kohtia – rehellisyydenkö nimissä vai sensaationhalun? Ei ole kuitenkaan huolta siitä, että Inhan jälkeläiset loukkaantuisivat, sillä sellaisia ei lapsettomalla ole. Sisarusparven perillisillä oli eri nimi, Into Konrad kun keksi itselleen aivan ikioman sukunimen. Kuriositeettina mainittakoon, että hänen varhain kuolleen sisarensa toinen etunimi oli Inha.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160314 (20160314) o Kotisivu o Webmaster