Turun Sanomat Lukijan kolumni 3.4.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mutu -periaatteella mennään

Ystäväni arvioi erästä kirjoitustani sanomalla sen perustuvan puhtaasti mutuun. Minulla oli täysi työ osoittaa, että ei "musta tuntuu" -periaate ole mikään vähäteltävä peruste lähestyä asioita.

Mutu ei merkitse pelkkää tunneperäisyyttä, vaan pikemminkin tuntumaa siitä, miten asia näyttäisi kaiken järkemme mukaan olevan. Sen taustalla voi olla hyvinkin laaja kooste tietoa ja kokemusta. Toki mutun tuotoksia on kovin monenlaisia. Tietämättömän mutu on hatarampaa kuin "asioista hyvin perillä olevan".

Mutun vastakohta lienee mäti eli "mä tiedän". Usein tämä on tosin luettava, että luulen tietäväni. Yleensä onkin perustellumpaa sanoa, että asia tuntuu tai näyttää olevan näin, kuin että se on – ellei ole puhe aivan päivänselvästä asiasta. Yleensä kuitenkin mutun kilpailijaksi nostetaan tosiasiatieto.

Faktat ovat tietysti luotettavampia kuin mutu, mutta vaikkapa yhteiskunnallisessa keskustelussa tosiasiatietoa on harvoin käytettävissä riittävästi, koska epävarmuus ja näkemyserot ovat suuria. Tilastot voivat olla vanhentuneita ja myös muut tosiasiat vinoutuneita – osittain jopa mutua, vaikka moni pitäisikin niitä täysin tosina. Lähdekritiikki – mutua sekin – voi selventää asiaa.

Mitä vaikeammasta ja epävarmemmasta tilanteesta on kysymys, sitä enemmän joudutaan turvautumaan harkintaan eli mutuun. Oikeastaan kaikki tulevaisuutta koskevat arviot on nojattava mutu -periaatteeseen, jota samalla tuetaan käytettävissä olevalla tosiasiatiedolla. Tätä toimintaa kutsutaan usein mutua hienommalla nimellä, vaikkapa riskianalyysiksi tai strategiseksi tilanteen kartoitukseksi, mutta sen perusluonne on kuitenkin vahvasti musta tuntuu -tyyppinen.

Miten siinä onnistutaan, riippuu pitkälti yksilön tietomäärästä, henkisestä itsenäisyydestä, harkintakyvystä ja viisaudesta. Mitä enemmän arvion esittäjä on riippuvainen jostakin ideologiasta tai muista ennakkokäsityksistä, sitä vähempiarvoista hänen mutu -arvionsa tulokset ovat muiden kannalta. Jokaisella meillä on omat päähänpinttymämme ja perusoletuksemme, jotka värittävät ja vääristävätkin harkintaamme.

Mutu -periaate on kaikkien omaisuutta. Esimerkiksi jokainen poliitikko, yritysjohtaja ja muu päätöksentekijä joutuu turvautumaan mutuun – omaan tai mahdollisesti lisäksi neuvonantajien suorittamaan.

Ilman mutua emme pärjää tavallisessa arkielämässäkään, puhumattakaan isommista päätöksistämme, vaikkapa auton tai asunnon hankinnasta. Myös puolison valinnassa saatamme joutua turvautumaan mutuun. Tosin luonto on hoitanut asian pitkälti meidän puolestamme: parhaassa tapauksessa tiedämme mutinoitta, että tämä on nyt se oikea.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160403 (20160403) o Kotisivu o Webmaster