Turun Sanomat Lukijan kolumni 6.5.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kurittomuus tuottaa epäjärjestystä

Olemme tottuneet yhdistämään toisiinsa kurin ja järjestyksen. Viime aikoina sana kuri on ollut vastatuulessa – sitä ei oikein pidetä sopivana esimerkiksi kasvatuksessa. Sen sijaan suositaan aivan perustellusti pehmeämpiä ja ihmiskeskeisempiä menetelmiä.

Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja kirjoitti Turun Sanomissa kolme vuotta sitten: "Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin. Tietysti demokratiassakin tarvitaan kuria järjestyksen ylläpitämiseksi, mutta vain poikkeustapauksissa; yleensä me noudatamme yhteiskuntasopimusta vapaaehtoisesti, koska tiedämme sen olevan omien etujemme mukaista".

Näin se menee. Mutta noudatammeko me edelleen riittävän laajasti yhteiskuntasopimusta? Ajankohtainen on myös kysymys, onko kuri jo täysin vanhentunut käsite. Luullakseni edelleen on voimassa logiikka, jonka mukaan kuri tai kurinalaisuus on syy, ja järjestys on sen seuraus. Kurittomuus tuottaa epäjärjestystä.

Olisi kuitenkin toivottavaa, että kurin sijasta meitä ohjaisi itsekuri – juuri se vapaaehtoinen halu noudattaa yhteiskuntasopimusta. Itsekuri tarkoittaa myös kykyä ja halua vastuuntuntoon ja hyvien käytöstapojen noudattamiseen.

Miten tällainen ihannetila saavutetaan? Luonnollisesti kasvatuksella ja esimerkin voimalla, ja mieluimmin niin, että kuriin ei tarvitse edes viitata. Entisajan resepti oli viimeksi mainitun kaltainen.

Monet ovat sitä mieltä, että yhteiskuntasopimus ei enää sido yhtä useita kuin ennen – ei edes aikuisia. Läheskään kaikki vanhemmat eivät enää tunnu opettavan käytöstapoja lapsilleen. Jos vanhemmat eivät tapoja hallitse, niin miten lapset voisivat ne omaksua? Kotona tehtyjä laiminlyöntejä on tunnetusti vaikea enää korjata koulussa.

Jos yhteiskuntasopimusta ei riittävästi sisäistetä, se merkitsee erilaisten huonon käytöksen muotojen lisääntymistä – mistä on näkynytkin merkkejä niin kaduilla kuin netissäkin. Tämän johdosta saattaa käydä niin, että kansalaisten itsekurin puute joudutaan korvaamaan yhä laajemmin kurinpidolla.

Entisajan kovaa koulu- ja kotikuria kauhistellaan syystäkin. Sellaista ei kukaan halunne, vaikka se saattoikin joidenkin kohdalla estää yhteiskunnan suorittaman kurinpidon tarpeen. Mutta demokratiassakin kuri tulee kuitenkin kaikilla alueilla lopulta häirikköä vastaan, sillä muuten menee hulinaksi.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160508 (20160508) o Kotisivu o Webmaster