Turun Sanomat Lukijan kolumni 17.6.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mikä se ihminen oikein on?

Arkikuvioissa pidämme ihmistä niin itsestään selvänä ilmiönä, että sen määrittelemisessä ei tuntuisi olevan mitään järkeä. Kuten erään ystäväni pikkupoika asian ilmaisi, ihminen on ihminen, eikä mikään pupujussi.

Taloustieteilijät ovat ratkaisseet kysymyksen olettamalla, että ihminen taloudellisena toimijana on järkiperäinen. Tällainen Homo economicus ottaa valintatilanteessa mieluummin enemmän kuin vähemmän. Tulevat hakematta mieleen työmarkkinaneuvottelut.

Ihminen on kuitenkin arvoitus, jossa riittää tutkijoille puuhaa jatkuvasti. Moni tutkija onkin käyttänyt koko uransa ihmisen olemuksen pohtimiseen. Minulla oli kunnia tuntea tällainen henkilö, filosofi ja psykologi Lauri Rauhala, joka kuoli huhtikuussa Helsingissä 101 -vuotiaana.

Rauhala oli erityisen kiinnostunut ihmiskäsityksestä. Hän muotoili kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen, jonka mukaan ihminen koostuu kolmesta kokonaisuudesta: kehosta, tajunnasta ja elämäntilanteesta.

Yleensä miellämme ihmisen keholliseksi ja ajattelevaksikin olioksi. Vaikeampi on sulattaa, että ihminen olisi myös kaikkea sitä, mihin hän on suhteissa: muihin ihmisiin, luontoon ja kaikkeen muuhun olevaan – aatteet ja ideat mukaan lukien. Saksantunnilla törmättiin kyllä lauseeseen, jonka mukaan ihminen on sitä, mitä hän syö.

Kaikki nämä suhteemme vaikuttavat kuitenkin niin merkittävästi meihin, että Rauhala katsoi niiden muodostaman elämäntilanteen olevan yhtä lailla ihmisen olemassaolon muoto kuin kehollisuus ja tajunnallisuus.

Kolme ihmisen ulottuvuutta vaikuttavat monitahoisesti toisiinsa. Kun meillä on vaikkapa ikävä kokemus elämäntilanteessamme – esimerkiksi riita työpaikalla – se heijastuu tietenkin ajatuksiimme. Lisäksi kehomme voi reagoida vaikkapa kipuna tai verenpaineen kohoamisena. Sekä tämä ajatusvyyhti että kipu heijastuvat jälleen takaisin kahteen muuhun olomuotoon, ja prosessi jatkuu ties kuinka kauan.

Vastaavasti jokin tapahtumaketju voi alkaa tajunnasta tai kehosta. Kun alamme vatvoa jotakin muististamme putkahtanutta ajatusta, se voi saada meidät fyysisesti sairaiksi ja elämäntilannekin alkaa näyttää huonommalta, ja niin edelleen.

Tietäen, miten nämä olomuodot heijastelevat toisiinsa voimme ymmärtää paremmin itseämme ja muita ihmisiä. Mikä tahansa pienikin impulssi – vaikkapa vain moite tai kiitos – saa tämän kolmiosaisen myllyn jauhamaan. Voimme aika paljon itsekin vaikuttaa siihen, mitä myllystä tulee ulos, niin itsemme kuin hiukan muidenkin kohdalla.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160617 (20160617) o Kotisivu o Webmaster