Uusi Suomi 29.6.2016 20:30 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
On turha haikailla Fixitin perään

Pekka Pihlanto

EU:n toiminnan suhteen on tähän mennessä ollut nähtävissä paljonkin moitteen sijaa – ellei arvion esittäjä ole antautunut EU-ideologian valtaan, joka ei tosiasioista piittaa.

Brexitin antaman sokin luulisi saaneen EU-virkamiehet tarkistamaan kantojaan, mutta ylimielisyys näyttää jatkuvan. Komission puheenjohtaja Juncker haukkui britit Brysselin kokouksessa pystyyn ja moitiskeli myös Englannin pääministeri Cameronia EU:n vastaisesta myyräntyöstä, jonka hedelmiä Brexit Junckerin mielestä edustaa. Sivumennen sanoen Junckerin kaltaisista höyrypäistä pitäisi päästä eroon mitä pikimmin. Tällaisella fanaattisuudella ei saada aikaan mitään hyvää.

Brexitistä ilahtuneet perussuomalaisten nuoret ovat puuhamaassa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä ja toivovat Fixitin seuraavan Brexitiä. Suomalaisten kannattaisi kuitenkin nyt malttaa mielensä ja katsoa miten Britannian käy. USA:n ulkoministeri John Kerry on arvellut, että Brexit ei edes toteudu. Mitään kiirettä Cameronilla ei tunnu olevankaan. Jos eroilmoitusta ei tehdä, EU:n elimet eivät voi tehdä mitään. Edes epävirallisia erovalmisteluja ei haluta aloittaa etukäteen.

Vaalikiihkon laannuttua on alkanut selvitä, että ero ei olisi mikään läpihuutojuttu, ja kampanjan huumassa esitettyjä muutoksia ei niin vain saada aikaan. Esimerkiksi ns. Norjan malli sisältäisi suunnilleen samat maahantulosäännökset, jotka eron puolesta äänestäneitä brittejä erityisesti hiersivät. Jos Englanti ei hyväksyisi niitä mahdollisissa eroneuvotteluissa, sillä voisi olla edessään tullimuurin taakse jääminen.

EU:n ensireaktiot Brexit -äänestyksen jälkeen ovat olleet varsin tylyjä. Ne eivät ennusta pehmeää asennetta Englannin neuvottelijoita kohtaan. Varsinkin Ranska vaikuttaa suorastaan kostonhimoiselta.

Kun väkiluvultaan yli kuusikymmenmiljoonaista sotilasmahtia kohdellaan näin huonosti, voi hyvin kuvitella, mikä olisi suhtautuminen, jos pienen pieni Euroopan laidalla kököttävä Suomi alkaisi hankkia eroa. Meidän annettaisiin kyllä mennä ilman mitään myönnytyksiä. Saisimme korkeintaan saman kuin nytkin, mutta ilman sitä vähääkään vaikuttamismahdollisuutta yhteisiin asioihin, joka meillä nyt on. Devalvaatioilla ei pitkälle pötkittäisi.

Mielestäni ei siis kannata uhota kansanäänestyksellä, vaikka uskonkin, että enemmistö kansastamme oppii riittävästi Brexitistä, kun asiat alkavat paljastua. Mutta jos äänestystulos lipsahtaisi propagandamyllytyksessä Fixitin puolelle, niin silloin alamäki vasta alkaisi.

Eri asia on, jos liittovaltioidea etenee, ja joudumme etelän maksumiehiksi Saksan ja muiden mukana. Silloin ero euroalueesta voisi tulla kysymykseen. Mutta näin vakavissa asioissa ei olisi varaa hätiköidylle tunnepohjaiselle intoilulle, joka sivuuttaa kylmän etuharkinnan, ja tavoittelee helppoja ratkaisuja. Niitä ei todellisuudessa ole.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160630 (20160630) o Kotisivu o Webmaster