Turun Sanomat Lukijan kolumni 24.7.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Mitä minä tekisin? Pitkästymisen koko kuva

Mitä minä tekisin? Pitkästyneet esittävät usein tämän kysymyksen, erityisesti lapset. Onko pitkästyminen länsimaisissa yhteiskunnissa isokin ongelma? Vaikka työelämä olisikin vaativaa, vapaa-aikaa sentään kaikilla on ja samalla mahdollisuus tai vaara pitkästyä.

Tiede-lehden heinäkuun numerossa kerrotaan, että yli kahdeksankymmentä prosenttia koehenkilöistä ei ollut käyttänyt viimeksi kuluneen vuorokauden aikana hetkeäkään aikaa "rentoutumiseen tai ajatteluun". Vaikka ihmisillä olisi siihen mahdollisuus, heitä ei ilmeisesti huvita olla vain omissa ajatuksissaan. Suurin osa koehenkilöistä piti vartin mittaista itsekseen istuskelua niin pitkästyttävänä, että he ottivat mieluummin sähköiskuja kuin olivat jouten.

On oikeastaan huolestuttavaa, että ihminen ei viihdy hetkeäkään omien ajatustensa seurassa, vaan pelkää pitkästyvänsä, jos muuta tekemistä ei ole. Onko nykyajan yhä kiihkeämmäksi käynyt elämänrytmi vienyt liian monilta mahdollisuuden ja kyvyn viihdyttää itseään pohdiskelemalla kiinnostavia asioita edes vapaa-aikana? Mieluummin selataan vaikkapa älypuhelinta, jos joudutaan seisomaan jonossa tai istumaan kulkuneuvossa – tai venytään tyhjänpäiväisen huvituksen ääressä.

Jo 1600-luvun matemaatikko Pascal tiesi, että ihmisen kaikki kurjuus johtuu siitä, että hän ei malta istua paikallaan, vaan alkaa etsiä viihdytystä – vaikkapa sodankäynnistä. Nykyajan psykologit ovat havainneet, että pitkästymistaipumuksen omaavat ajautuvat erilaisiin epäterveellisiin toimintoihin, kuten turhaan naposteluun ja riskikäyttäytymiseen: täytyy olla säpinää, mikä voi merkitä tarpeetonta riskinottoa. On todettu, että pitkästymistaipumus vaikuttaa jopa eliniän pituuteen.

Pitkästymisen voi kuitenkin kääntää edukseen. Filosofi Martin Heideggerin mielestä sen voi nähdä mahdollisuutena. Jos annamme ikävystymiselle aikaa vaikuttaa, voimme päästä käsiksi aidomman olemisen tilaan ja tämä tunne haihtuu. Lapselle ei siis tarvitse heti keksiä ohjelmoitua viihdykettä, sillä hän alkaa todennäköisesti pian kehitellä itse jotakin mielenkiintoista puuhaa. Toisin kuin sisimmästä lähtevä viihdyke, ulkoinen korvike ei pidä ikävää kauan loitolla, vaan tarvitaan jatkuvasti uutta viihdettä.

Tutkijoiden mukaan hiljentyminen ja pitkästymisen tunteen salliminen kannustavat etsimään mielekästä ajattelua, ja se johtaa kiinnostavaan tekemiseen sekä aikaisempaa mielekkäämmäksi koettuun elämään. Tämä voi myös olla tie hedelmälliseen luovaan ajatteluun.

Pekka Pihlanto
Professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160724 (20160724) o Kotisivu o Webmaster