Acatiimi No 6, 6.9.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
EK yliopistojen kimpussa

Elinkeinoelämän keskusliitto on alkukesästä käynyt jälleen yliopistojen kimppuun. Sen taholta on ennenkin esiintynyt pyrkimystä kammeta yliopistoja jonkinlaisen yritysopiston suuntaan. Nyt haluttaisiin jakaa yliopistot kahteen kastiin: kansainväliseen tutkimukseen keskittyviin ja työelämän tarpeisiin kouluttaviin.

EK:lta unohtuu, että maassamme on jo ammattikorkeakoululaitos, joka kouluttaa käytännön työelämään. Lisäksi esimerkiksi teknilliset korkeakoulut ja kauppakorkeakoulut ovat tieteellisyyden ohella suuntautuneet vahvasti käytäntöön. Yliopisto, jossa ei tehdä kansainvälistä tutkimusta, ei ole oikea yliopisto, vaan lähinnä opisto tai ammattikorkeakoulu.

Työnantajajärjestön oma pukinsorkka näkyy paitsi siinä, että niiden oma hyöty on etualalla, myös yliopistojen yritysmäisyyden ihannoinnissa. EK pitää yliopistoja "yhä suojattuina valtiollisina toimijoina" – "eikä yrityksinä", jää rivien väliin.

Puhe suojatyöpaikoista on katteetonta retoriikkaa, joka paljastaa, että yliopiston luonnetta ei ymmärretä. Suojatyöpaikan vastakohta olisi suojaton työpaikka – työnantajajärjestön ihannetila, jossa työntekijät ovat koko ajan varpaillaan peläten irtisanomisia. Irtisanomiset ovat jo tulleetkin yliopistoihin, paljolti kiitos EK:n tapaisten lobbareiden.

Yliopiston ja erityisesti tutkimuksen luonteeseen kuuluu vapaus. Se on ollut yliopistojen perusarvoja. Tutkimuksen suuntaamisen vapauden lisäksi siihen sisältyy oikeus kehitellä tutkimusideoita aikataulu- ja muista paineista vapaina. Yrityskokemuksella ei näköjään ymmärretä, että kontrollin sijasta yliopistoväkeä motivoi voimakas omistautuminen työhönsä.

Ei heitä tarvitse kytätä ja johtaa. He tekevät kyllä työnsä sisäisestä luomisen pakosta ja tiedeyhteisön normien ajamina. Luova työ voi näyttää asiantuntemattoman silmissä joskus laiskottelulta. Ei työnteossa tarvitse huiskia ja hikoilla – tutkimustyö on ennen kaikkea älyllistä toimintaa. Juuri näistä syistä yritysideologia on yliopistoille vahingollinen. Se perustuu tutkimusympäristölle vieraaseen käsitykseen työn luonteesta ja työntekijästä.

EK:ta myös hiertää, että opiskelijoita ei nähdä asiakkaina. Ansaintataloudellisilla yrityksillä on asiakkaita, mutta ei yliopistoilla, sillä ne eivät myy tutkintoja, eivätkä juuri tutkimustuloksiakaan – ainakaan vielä. Valmennettava kuvaa yliopisto-opiskelijan roolia paljon paremmin kuin ostava asiakas.

EK:n oma lehmä ojassa näkyy myös ehdotetussa yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaristossa. Yhtä lukuun ottamatta kaikissa mittauskohteissa esiintyy sana yritys, kaupallistaminen tai työelämä.

Toki yhteistyö yliopistojen ja yritysten kesken on ollut hyödyllistä, mutta yliopistojen yhteiskunnallinen vaikutus kohdistuu paljon yritysmaailmaa laajempaan alueeseen.

Kannanotto unohtaa myös, että perustutkimuksen tuloksia ei voida ohjata ja normittaa kuten tavaran valmistusta. Tuloksia tulee ajan kuuluessa omaa tahtiaan. Lyhytnäköinen mittausmentaliteetin leimaama kaupallisuus vain syö pohjaa tältä yliopiston perustehtävältä.

EK haukkuukin nyt aivan väärää puuta, sillä yliopistoja kaupallistamalla ei talouselämän tämän hetken ongelmia ratkaista. Avaimet siihen löytyisivät maan hallituksen lisäksi yrityksistä.

Yritysten näyttävä ohjeistaminen ei vain liene EK:n johdolle houkuttelevaa, sillä yritykset ovat heidän isäntiään ja palkanmaksajiaan. Siksi turvaudutaan tällaiseen sijaistoimintaan, joka rapauttaa entisestään EK:n muutenkin kärsinyttä uskottavuutta.

Pekka Pihlanto
Professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20160907 (20160907) o Kotisivu o Webmaster