Uusi Suomi 1.10.2016 15:46 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Suomi toimi rikospoliisina kansainvälisessä konfliktissa

Pekka Pihlanto

Presidentti Urho Kekkonen lausui aikoinaan, että Suomen tulee pysytellä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella  ja toimia kansainvälisessä politiikassa pikemminkin lääkärin kuin tuomarin roolissa.

Nyt Suomi on antanut apua rikostutkinnassa, joka tähtää Ukrainassa tapahtuneeseen matkustajakoneen alas ampumiseen syyllistyneiden paljastamiseen. Tutkimukset pidettiin salassa Hollannin viranomaisten pyynnöstä. Presidentti Niinistö piti asiasta tiedotustilaisuuden koska tutkimukseen osallistumista riepoteltiin julkisuudessa.

Asia on maallemme kiusallinen varsinkin kun kyseessä on venäläinen ilmatorjunta-ase ja venäläiset ovat ilmeisesti osoittautumassa syyllisiksi. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, pitikö meidän ryhtyä poliisiksi tässä asiassa vai olisiko ollut viisaampaa pysytellä lääkärin roolissa.

Asiaa hankaloittaa vielä se, että Suomen hankkiessa kyseisiä venäläisiä ohjuksia, se ilmeisesti sitoutui pitämään ohjusta koskevat tekniset tiedot salassa. Nyt muut tutkimuksiin osallistuneet maat ovat saattaneet saada ohjuksistamme salaisia tietoja.

Moraaliselta ja inhimilliseltä kannalta on tietenkin tärkeää, että tällaiseen rikokseen syyllistyneet saadaan kiinni ja tuomituiksi. Mutta täytyikö  Suomen mennä siihen mukaan – ja oliko apumme aivan ratkaisevaa laatua? Hintana ovat nyt suhteiden huonontuminen naapurimaahan ja sen mahdolliset toimenpiteet.

Väitetään, että YK:n ja ehkä EU:nkin kanssa solmitut sopimukset velvoittivat meitä suostumaan ohjuskokeeseen. Sopimuksissa on usein ehtoja, jotka vesittävät sopimusta tapauksissa, joista sen noudattamisesta olisi oleellista haittaa sopimusosapuolelle. Tätä näkökohtaa ei päästy testaamaan, koska Suomi suostui kokeeseen.

Esittämäni kysymysten saatetaan katsoa edustavan suomettumista. Suomettuneisuuden aikoina maamme joutui pakosta alistumaan käyttäytymiseen, jota emme olisi halunneet. Nyt olisimme todennäköisesti voineet käyttää harkintavaltaamme ja sen tuloksena päättää jättäytyä rikostutkinnan ulkopuolelle sekä tyytyneet antamaan humanitaarista apua sen tarpeessa oleville.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat reaalipolitiikkaa, jota ei olisi varaa harjoittaa moraalisten ja tunneperusteiden varassa. Sillä  tiellä voi käydä niin, että kun mennään sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan. Ja silloin sen paremmin YK kuin EU:kaan ei antaisi meille konkreettista apua.

Jonkinlaista uussuomettumista on muuten sekin, että menemme mukaan kokeisiin, jotka ovat oman turvallisuusetumme vastaisia.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20161001 (20161001) o Kotisivu o Webmaster