Turun Sanomat Lukijan kolumni 8.10.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Hyvästi palveluyhteiskunta

On jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, että olemme koko ajan menossa entisestä palveluyhteiskunnasta suuntaan, jota voisi luonnehtia palvelujen karsinta- ja rahastusyhteiskunnaksi. Palveluja nauttivan kansalaisen rooli on muuttumassa pelkäksi maksajaksi.

Koko ajan karsitaan julkisia palveluja ja muutetaan niitä maksullisiksi. Tiedetään, ilmaisia lounaita ei ole, mutta ennen yhteiskunnalle oli asetettu velvollisuus tarjota tiettyjä avainpalveluja maksutta. Nyt halutaan yhtiöittää ja lopulta yksityistää, mikä merkitsee, että jotkut tienaavat palvelujen tuottamisesta oman siivunsa - joka yleensä pyrkii aina vain kasvamaan.

Perusteluja tälle suuntaukselle kyllä keksitään. Yksityinen on tehokas, virkamies on tehoton ja aloitekyvytön. Olen kyllä nähnyt urani aikana toisenlaisia virkamiehiä. Virkamies eroaa edukseen yhtiöitetyn ja yksityistetyn toiminnon ohjaajista siinä, että hän tekee oikein, mutta yksityistetty toimija voittoa.

Siinä on suuri ero. Voiton tavoittelu on tietenkin yritystoiminnassa koko toiminnan tarkoitus, mutta yhteiskunnallisten palvelujen kohdalla voitontavoittelu jättää kansalaisen toissijaiseen rooliin. Häntä palvellaan vain sen verran kuin tulovirran sisääntulon varmistaminen vaatii. Varsinainen kuningas on osakkeenomistaja, olipa se valtio tai yksityinen. Yhteiskunnan hoitamassa palvelussa kansalainen on kuningas, ja koko homma pyörii hänen ympärillään.

Esimerkkejä uudesta suuntauksesta ei ole vaikea löytää. Sote-uudistuksessa yksityistäminen on naamioitu valinnanvapauden kaapuun. Kuten eräs lukija totesi Turun Sanomien tekstiviesteissä, sairas ei kaipaa valinnan mahdollisuuksia, vaan hoitoa.

Posti on ryhtynyt palvelujen heikennyksiin. Saamme postin entistä myöhemmin. Ehkä tilanne vähän paranee, kun lumi peittää nurmikot, ja niitä ei tarvitse enää leikata? Suunnitteilla on kolmipäiväinen postinjako, ja muitakin heikennyksiä.

Jossakin vaiheessa lienee odotettavissa yksityistäminen, jolloin "tuloksenteko" alkaa tosissaan ja kansalainen joutuu pelkkään maksavan asiakkaan rooliin. Sähköntuotanto on jo "järkeistetty" ja kansalainen on jäänyt sähköpörssien tallattavaksi. Valtionrautatiet on palvelumielessä varjo entisestään. Jokainen löytää helposti lisää esimerkkejä tästä kehityslinjasta, jota pidetään luonnonvoiman tapaisena välttämättömyytenä ja edistyksenä.

Onko enää paluuta palveluyhteiskuntaan? Pelkään pahoin, että ei ole. Päättäjät eivät ole kovin hanakoita tunnistamaan virheitään, puhumattakaan siitä, että korjaisivat niitä. Kansalaisten olisi vain pyrittävä havahtumaan tämän suuntauksen vahingollisuuteen ja pyrittävä katkaisemaan se.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

Turku

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20161010 (20161010) o Kotisivu o Webmaster