Turun Sanomat Lukijan kolumni 25.11.2016

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Se kuuluisa poliittinen vastuu

Poliitikot vetoavat usein virheen tehtyään siihen, että he kantavat asiasta poliittisen vastuun. Viimeksi kansanedustaja Antti Lindtman ilmoitti ottavansa vastuun siitä, että hän oli antanut eduskunnan puhemiehille listoja niistä sosialidemokraattien kansanedustajista, joille olisi soveliasta antaa puheenvuoroja.

Tästä nousi syystäkin julkinen kohu. Demarit käsittelivät asian keskuudessaan, ja näyttää siltä, että Lindtman pääsi kuin koira veräjästä ilmoitettuaan vastuunotostaan ja pyydettyään anteeksi.

Vastuun ottaminen poliittisesta virheestä saattaa vieläkin kuulostaa joidenkin mielestä vakuuttavalta, mutta todellisuudessa se on yhtä tyhjän kanssa. Usein selitetään, että poliittinen vastuu mitataan vaaleissa: jos äänestäjät eivät enää luota poliitikkoon, hän jää valitsematta. Näin vastuu toteutuisi työpaikan menetyksenä ja ehdokas joutuisi hakeutumaan niin sanotusti oikeisiin töihin.

Tosin tämä vastuun toteutumisen mahdollisuus on melko etäinen – varsinkin jos poliitikon töppäys on tapahtunut vaalikauden alkupuolella. Äänestäjien muistihan on tunnetusti suunnilleen yhtä lyhyt kuin kanalla. Mutta jos äänestäjät muistavat kyseisen tapauksen, tuskinpa vastuun ottamisen vakuuttelu monia äänestäjiä hämää?

Vanhoissa demokratioissa poliitikon virhe saattaa johtaa vastuun ottamiseen eroamalla vapaaehtoisesti tehtävästään. Meillä ei tällaista kunniakoodeksia tunneta. Poliitikko riippuu mandaatissaan kynsin hampain, vaikka mitä tapahtuisi. Häntä ei erota kuin ehkä rikostuomio.

Puhuttaessa poliittisesta vastuusta, unohdetaan yleensä puoluekuri, jonka mukaan kansanedustaja on vastuussa puolueelleen. Suppean puolue-eliitin päätös sitoo puolueen edustajaa, ja jos hän poikkeaa siitä, on edessä kurinpitomenettely. Vaalilupauksiaan äänestäjille kansanedustajan ei sen sijaan tarvitse pitää, vaan lain mukaan hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia ja tietenkin muitakin lakeja, mutta häntä eivät sido muut määräykset.

Miksi kansanedustaja on vapautettu vain vaalilupausten toteuttamisesta, mutta puolue-eliitin kantaa hänen on seurattava? Tämä tuntuisi olevan demokratiaperiaatteen vastaista. Politiikan käytännön pelinsäännöissä olisi siis yhtä ja toista korjattavaa, mutta ei taida löytyä poliitikkoja, jotka ottaisivat vastuun remontista?

Pekka Pihlanto

kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20161125 (20161125) o Kotisivu o Webmaster