Uusi Suomi 5.12.2016 16:31 Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kekkosen myllykirjeet ja Sipilän sähköpostiviestit

Pekka Pihlanto

Presidentti Urho Kekkonen lähetteli aikoinaan myllykirjeitään eri alojen päättäjille, jos jokin asia häntä näiden toiminnassa vaivasi. Hänen tarkoituksensa oli epäilemättä vaikuttaa asioihin, mutta myös näpäyttää päättäjiä tai vain muuten ilmaista presidentillinen tyytymättömyytensä asioiden tilaan. Myllykirjeiden joukossa oli myös kiitoksia, kun päämies oli tyytyväinen poliitikkoihin tai virkamiehiin.

Kukaan ei tietääkseni asettanut kyseenalaiseksi myllykirjeiden lähettelyn sopivuutta tai asianmukaisuutta. Ja siitäpä Kekkonen olisi äläkän nostanut, jos hänen sananvapauttaan olisi ryhdytty rajoittamaan. Kirjeet saattoivat olla hyvinkin suorasukaisia tyyliin: "saatanan tunarit" (vaikka hän taisi tämän kirjeen jättää lähettämättä, mutta julkisuuteen tämä repliikki kuitenkin tuli). Kekkonen oli kerran luonnehtinut Yleisradion johtoa saunassa "paskahousuiksi ja tyhjätaskuiksi"(kertoi Arre Elo muistelmissaan). Tämäkin siedettiin kaikessa hiljaisuudessa. Kekkonen julkaisi kaksi kokoelmaa myllykirjeitään, joten ei hän niitä mitenkään salaillut tai ujostellut.

Nyt ajat ovat toiset. Pääministeri Juha Sipilä joutui julkisen ja jopa kansainvälisen kummastelun kohteeksi lähetettyään Ylen toimittajille parisenkymmentä viestiä yhden illan aikana, koska oli tyytymätön asioittensa käsittelyyn Ylen ohjelmissa.

Demokratia ja korkeassa asemassa olevien päättäjien toiminnan valvonta ovat nykyisin kehittyneempiä kuin Kekkosen aikoina, jolloin monen merkkihenkilön töppäykset painettiin villaisella. Enää valtakunnan ykköspäättäjät eivät ole erehtymättömiä ja arvostelun ulkopuolella. Kekkosella oli tukenaan paitsi maan tapa myös laajat valtaoikeudet – ja lisäksi Moskovan kortti eli idänpolitiikan hoitamisen yksinoikeus. Näiden avulla hän piti poliitikot ja median hiljaisina.

Sipilällä ei ole vastaavia kiristysruuveja. Tosin hän saattoi kuvitella toista totuttuaan yritysmaailmassa siihen, että omistaja-johtajan sana on laki, jota voidaan terästää irtisanomisuhkalla. Tosin pääministeri istuu Ylen budjetin päällä, joten joku saattaisi luulla, että tämän aseman turvin hän voi tehokkaasti ripittää Ylen henkilökuntaa ikään kuin pääomanomistajan ominaisuudessa.

Kekkosen myllykirjeet oli instituutio, jota pelättiin, mutta kerrotaan joidenkin kirjeestä osattomaksi jääneiden kokeneen pientä mitättömyyden tunnetta. Ylen toimittajat tuskin kadehtivat niitä virkaveljiään, jotka saivat pääministeriltä viestiryöpyn.

Sekä Kekkonen että Sipilä sattuivat olemaan keskustalaisia. Kuitenkin myös kokoomuslainen presidentti J.K. Paasikivi haukkui tunnetusti lehtien päätoimittajat, jos uutisointi ei häntä miellyttänyt. Demaripresidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari olivat sotajalalla median sopulilauman ja Koivisto myös yliopistojen ennustajaeukkojen kanssa. Onhan näitä nähty muitakin.

Tarkoittaako tämä sitä, että korkeaan valtakunnalliseen asemaan noustakseen ihmisen täytyy olla luonteeltaan jonkinlainen änkyrä? Vai aiheuttaako valta-asema sen, että hyttysten surina korvissa alkaa ärsyttää? Kuten sanotaan, valta turmelee, ja ehdoton valta ehdottomasti.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20161128 (20161128) o Kotisivu o Webmaster