Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Etteikö muka suomalaisuutta ole olemassakaan?

Uusi Suomi 20.5.2017 12:58 Pekka Pihlanto

Aika ajoin julkisuudessa esitetään väitteitä, joiden mukaan mitään suomalaisuutta ei ole olemassakaan. Tällainen väite on helppo osoittaa pötypuheeksi. Suomalaisuudesta ovat suomalaiset tutkijat kirjoittaneet vuosikausia, samoin ulkomaiset. Ehkä ulkopuolelta näkee paremmin kuin sisältä.

Amerikkalainen professori Jared Diamond selvitteli HS:ien haastattelussa muutama päivä sitten, millä eväillä Suomi selviytyi sodasta ja rauhasta itäisen naapurinsa kanssa. Hän totesi, että Suomen kriisivahvuuden muodostaa vahva kansallinen identiteetti, joka on yhteydessä omituiseen kieleen. Esimerkiksi ruotsalaiset eivät perusta identiteettiään kieleen, koska muut skandinaavit ymmärtävät heidän puhettaan.

Toinen suomalainen vahvuus on professori Diamondin mukaan äärimmäinen realismin taju. Hän ei tunne yhtään kansaa, joka olisi "brutaalimmin realistinen itsensä suhteen kuin suomalaiset". Siinä ovat siis peruspiirteet suomalaisuuden tunnistamiselle ja luonnehtimiselle: omituinen kieli ja realismin taju.

Suomalaisuudelle on esitetty muitakin piirteitä. Suomalaista kansanluonnetta on luonnehdittu muun muassa seuraavilla piirteillä: Ahkera, kateellinen ja epäluuloinen, sitkeä ja taipumaton, itsenäinen, eristäytyvä ja sulkeutunut sekä jähmeä ja paikoillaan pysyvä. Me olemme siis erilaisia kuin muut.

Olemme pyrkineet muun muassa EU-jäsenyydellä luomaan kiinteitä suhteita Eurooppaan ja kaupallisin sekä kulttuurisin keinoin lähestyneet kautta aikojen muuta maailmaa. Tämä ei ole kuitenkaan tehnyt meistä sellaisia "maailmankansalaisia", joita ei voisi enää tunnistaa suomalaisiksi.

Myös muut maat ja kansat erottuvat meidän silmissämme oman laatuisikseen – niin kuin tuntemamme yksilötkin. Ei meistä tule ystävyyssuhteittemmekaan kautta samanlaisia kuin kaverimme, vaikka me ymmärrämmekin toisiamme paremmin kuin muita.

Taustana halulle häivyttää kansojen identiteetti tai ainakin vähätellä sitä on tietenkin huonoon maineeseen nousseen nationalismin vastustaminen. Esimerkiksi maahanmuutto on nostanut kansallisuuden käsitteen uudella tavalla huomion kohteeksi. Kohtuus on säilytettävä tässäkin. Kansallisella identiteetillä ei tule elämöidä, kuten ei henkilökohtaisella yksilöllisyydelläkään. Silti ei pidä heittää lasta pesuveden mukana pois. Kyllä me olemme maailman muutoksissakin edelleen kansakunta omine piirteinemme ja tapoinemme, joista kieli on ehkä näkyvin.

On suorastaan typerää yrittää häivyttää näitä piirteitä väkisin – sosialistit yrittivät internationalisoida kansat "veljiksi keskenään". Jokainen voi arvioida, miten hyvin tässä onnistuttiin. Hyvät suhteet muihin kansoihin ja ihmisiin ovat itsestään selviä tavoitteita, mutta niihin ei pidä pyrkiä yrittämällä häivyttää oma kansallinen tai yksilöllinen identiteettimme. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan.

EU on varoittava esimerkki: kun yritetään liian innokkaasti häivyttää kansallisvaltiot ja ajaa sisään "lisää Eurooppaa", syntyy riitoja ja yhteisö alkaa rakoilla. Samalla muodostuu kasvualustaa populismille.

Parasta siis on, että olemme edelleen suomalaisia ja siinä sivussa myös eurooppalaisia, euroopan yhteisöläisiä ja maailmankansalaisia. Meillä on kuitenkin aina myös omat etumme, jotka poikkeavat muiden maiden ja kansojen eduista. Kukaan muu ei niistä huolehdi kuin me itse.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20170521 (20170521)