Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Haukkaako Fortum liian ison suupalan?

Uusi Suomi 9.10.2017 20:46 Pekka Pihlanto

Fortum ostaa saksalaisen ruskohiilivoimayhtiö Uniperin siitä huolimatta, että hiilenpoltto on saastuttavana energialähteenä ennen pitkää historiaa. Ostettavan yhtiön voimalat ovat suhteellisen uusia, joten niitä voi teknisesti ottaen käyttää vielä pari-kolmekymmentä vuotta. Tämä riippuu kuitenkin siitä, miten nopeasti Saksa luopuu ruskohiilivoimaloista. Aikataulu voi erään asiantuntijan mukaan vaihdella sen mukaan, ovatko vihreät mukana Saksan seuraavassa hallituksessa vai eivät.

Moni ihmetteleekin, mihin Fortumin ostopäätös perustuu. Ehkä Fortumia kiinnostavat muun muassa Uniperin Venäjän suhteet: ostettava yhtiö tuottaa noin viisi prosenttia Venäjän sähköstä. Fortum toimii itsekin Venäjällä – noin kolmasosa sen liikevoitoista kertyi viime vuonna Venäjältä.

Mutta toisaalta juuri Venäjä-kytkennät merkitsevät Fortumin riskien huomattavaa kasvamista. Fortum-Uniperin yhteenlasketut investoinnit Venäjälle nousevat joidenkin arvioiden mukaan jopa yli kymmenen miljardin euron. (Yle.fi 28.9.)

Ulkomaalaisella yrityksellä on Venäjällä huomattava poliittinen riski. Mitä tahansa voi tapahtua. Venäjän talouden sanotaan olevan heikkenemässä ja muutaman vuoden kuluessa sen vararahastot loppuvat, ellei öljyn hintataso nouse selvästi. Kaiken lisäksi energia on Venäjällä erittäin strateginen ala!

Fortumin ostohanke vaikuttaakin lähinnä hurjapäiseltä – myöskin hullunrohkea on termi, joka tulee mieleen. Kun miljardeja euroja kertyy kassaan, menettääkö johto jotenkin arvostelukykynsä ja kuvittelee pelaavansa Monopolia?

Fortumin johdon arvostelukykyä moitittiin vajaa kymmenen vuotta sitten kun se jakoi johtajilleen hurjia optiosopimuksia, joihin vastaava ministeri Jyri Häkämies ei katsonut voivansa puuttua. Nyt on kyselty, nukkuuko valtio-omistaja kun tällainen riskikauppa on tekeillä.

Herää myös kysymys, miten näin suuret investointivarat ovat päässeet kasautumaan valtioenemmistöisen Fortumin kassaan – tuskinpa Saksan kauppaa luotolla rahoitetaan. Selitys on se, että sähkön hinta on jatkuvasti noussut. Tämä rohmuaminen selitetään tietenkin sähköpörssillä.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20171010 (20171010)