Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kekkoskirjailija Juhani Suomi puhuu suunsa puhtaaksi

Uusi Suomi 13.10.2017 16:09 Pekka Pihlanto

Professori, ulkoasiainneuvos ja presidentti Kekkosen elämäkertasarjan kirjoittajana tunnettu Juhani Suomi kritisoi Kulttuurivihkojen haastattelussa terävästi maamme nykyistä ulkopolitiikkaa ja muutakin poliittista menoa (ks. linkki lopussa).

Professori Suomi katsoo, että maamme nykyinen turvallisuuspolitiikka on unohtanut Paasikiven ja Kekkosen realismin ja kääntynyt suorastaan päälaelleen: maastamme on tehty lännen eteentyönnetty tukikohta Venäjää vastaan. Realismi on vaihtunut uskoon, että se tapahtuu, mitä toivotaan.

Median nykyinen suhtautuminen Venäjään kuulostaa Suomen kertomana Kekkosen aikoinaan luonnehtimalta neulanpistopolitiikalta. Naapurin johdon ärsyttämistä on tietysti syytä välttää. Tosin Kekkosen silmälaseilla varustautuneen professorin näkökulmasta nykyinen vapaamielinen uutisointi voi vaikuttaa ärsyttämiseltä verrattuna siihen kaunisteluun ja peittelyyn, jota suomettumisen vuosina Neuvostoliittoa koskevassa tiedottamisessa harrastettiin.

Ei voi kieltää professori Suomen analyysin tiettyä osuvuutta, kun hän arvioi presidentti Niinistön puolustuspoliittista linjaa: länteen päin on käännytty, ja Venäjän politiikka – kuten hän sanoo, jos sitä on – on välttelyä ja varautumista. Suomi jättää kuitenkin mainitsematta, että Putin on toiminnallaan antanut tähän aihetta. Krim ja Ukraina "vihreine miehineen" olivat käännekohtia, eikä myöskään voi unohtaa ilmatilaloukkauksia ja muita sotilaallisia näyttöjä, jotka eivät kuulu hyvään naapuruuspolitiikkaan.

Puolustuskyvyn vahvistaminen ei kuitenkaan tarkoita hyökkäysaikeita Venäjää vastaan. On pelkästään Venäjästä kiinni, tarvitaanko tätä kykyä joskus. Sotilaallinen lähentyminen länteen sotaharjoituksineen ärsyttää Venäjää, mutta voiko maamme laiminlyödä avunsaantimahdollisuudet kriisin varalta ja heittäytyä pelkän yksipuolisen "luottamuksen" sekä naapurin hyväntahtoisuuden varaan? Kysyykö itsenäinen valtio naapuriltaan, mikä olisi sopivaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa? Kekkosen aikoina oli pakko ottaa huomioon "Neuvostoliiton legitiimit turvallisuusintressit" ja laiminlyödä omat.

Sitä voi tosin kysyä, menikö ns. isäntämaasopimus liian pitkälle. Siinähän maamme luovutti alueensa kriisitilanteessa rajoituksitta Naton käyttöön. Professorin arvion mukaan Venäjän suhteittemme tila näyttääkin "lohduttomalta". Valitettavasti niistä kyllä puuttuu tällä hetkellä luottamus – puolin ja toisin.

Mitä tulee nykyhallituksen toiminnan arviointiin, allekirjoitan professori Suomen kritiikin: hallituksemme toimintaa leimaa "Yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin". Pääministeri Kekkosen tempoilevaa politiikkaa luonnehdittiin samaan tapaan ja sitä kutsuttiin "Kekkosen polkaksi". Suomi toteaa, että jos Sipilän hallituksella on ulkopoliittista asiantuntemusta, se ei näy.

Professori vastaa toimittajan kysymykseen Sipilän hallituksen historiatietoisuudesta, että sitäkään ei ole – ei ole ollut hallituksilla aikoihin. Hän myös muistuttaa huolestuttavista koulutuspoliittisista uudistuksista, joiden johdosta koulunsa voi päättää tietämättä mitään oman maan tai kansainvälisestä historiasta. Kyllä historia on edelleenkin nykyisyyden ja tulevaisuuden avain.

Kekkoskirjailijalla oli paljon sydämellään. Hänen näkemyksiään on syytä pohdiskella – myös siinä valossa, missä määrin Kekkosen ajan taakka leimaa niitä.

https://www.youtube.com/watch?v=P-XXAwj75Bo

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20171013 (20171013)