Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Yhä useampi koululainen lukee vähän – ja huonosti

Turun Sanomat 15.10.2017

Viime vuosina on julkisuuteen alkanut tulla havaintoja ja tutkimustuloksia, jotka kertovat koululaisten ja jopa koulunsa päättäneiden heikentyneestä lukutaidosta ja -harrastuksesta. Tämä koskee varsinkin poikia. Peruskoulusta ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista oppilaista kymmenisen prosenttia ei osaa lukea edes siinä määrin, että tulisi kunnolla toimeen työelämässä ja viranomaisten kanssa asioitaessa. Tässä on huolestuttava tie syrjäytymiseen.

Ei ole pitkää aikaa siitä, kun julkisuudessa hehkutettiin toistuvasti, että nykynuoret ja -lapset ovat digitaitojensa ansiosta aikaisempia ikäluokkia paljon viisaampia. Tekninen osaaminen ja näppäryys ovat hyviä asioita, mutta tuskin ne todistavat "viisaudesta", jota yleensä pidetään kokemuksen tuotteena. Nyky-yhteiskunta kyllä edellyttää kansalaisilta tietokoneiden ja muidenkin digilaitteiden hallintaa, mutta tekniikan taitavakaan käsittelykyky ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös riittävä luku- ja kirjoitustaito.

Tässä törmätäänkin digimaailman kääntöpuoleen. Ylenmääräinen seurustelu tietotekniikan ja sosiaalisen median parissa rappeuttaa kirjoitus- ja lukutaitoa sekä ehkäisee niiden kehittymistä. Digilaitteiden käytölle ja somelle ominainen pinnallinen surffailu ja kielenkäytön suurpiirteisyys näyttävät monesti siirtyvän käyttäjän muuhunkin kirjalliseen esitykseen.

Digimaailmassa elämisen toinen vaikutus on lukuharrastuksen hiipuminen. On peruskoulun käyneitä, jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa – ei painettua eikä sähköistä. Heille netin lyhyet tekstit riittävät, ja kirjan laajuiset urakat vaikuttavat ylivoimaisilta.

Kirjojen lukeminen ei ole itsetarkoitus. Se kasvattaa sanavarastoa, rikastuttaa ajattelukykyä ja mielikuvitusta sekä opettaa pitkäjänteisyyttä. Kaikki tämä on hyödyksi elämässä, ei vähiten työssä. Lisäksi, silloin kun lukeminen sujuu, se on kivaa.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää oppilaita, vaan suunnata huoleni päättäjien ja vanhempienkin suuntaan. Ongelmaa ei myöskään pidä paisutella, sillä tutkimusten mukaan vain noin kymmenellä prosentilla ikäluokasta on vakavia ongelmia: suurin osa perus- ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvista hallitsee vähintään arkielämässä pärjäämisen takaavan luku- ja kirjoitustaidon. Toisaalta, ongelmalukijoiden määrän arvioidaan olevan kasvamassa.

Näin ollen "jottan tarttis tehrä". Koulutusta ollaankin uudistamassa upealta kuulostavien periaatteiden voimalla, mutta tehdäänkö siinä oikeita asioita? On syytä pitää unelmien ohella silmällä koulujen todellisuutta. Nyt sieltä tulevat viestit viittaavat siihen, että jotakin on pielessä.

Uudistuksia tehtäessä olisikin kuunneltava kokeneita pedagogeja ja pidettävä jalat maan pinnalla: kaikki vanha ei jouda romukoppaan. Eikä ole hyväksi, jos seurataan liikaa digikonsultteja ja -kauppiaita. Koulua on kehitettävä oppilaiden etu edellä.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20171016 (20171016)