Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Sauli Niinistö on ylivoimainen

Uusi Suomi 24.10.2017 10:24 Pekka Pihlanto

Tulevissa presidentinvaaleissa Sauli Niinistö näyttää ylivoimaiselta, ja vaalit siten läpihuutojutulta. Tosin media yrittää herättää ehdokkaiden kesken "mielenkiintoista keskustelua". Mitä nämä kokemattomat kandidaatit ja vähän kokeneemmatkaan saavat keskustelemalla aikaan – muuta kuin median himoitsemia otsikoita? Ehkä äänestysprosentti sentään nousee, jos kunnon keskustelua syntyy.

RKP:n ehdokas – puoluekentän laidasta laitaan kolunnut poliitikko – esittää Natoon liittymistä, ja media kiittää "rohkeasta avauksesta". Miten maamme ulkopoliittinen tilanne tästäkään keskustelusta paranee? Natoon olisi ollut mentävä silloin kun se oli mahdollista eli ennen Putinin sotilaallisen voimannäytön aikaa. Nyt siinä olisi huomattavat riskinsä. Saamme todennäköisesti nähdä, että Venäjä alkaa painostaa eri tavoin jo presidentinvaalikeskustelujen aikana ja pyrkii vaikuttamaan vaaleihin. Mitkä olisivatkaan reaktiot, jos lähtisimme hakemaan Nato-jäsenyyttä...

Nato-prosessissa kuluisi runsaasti aikaa ennen jäsenyyden saamista – ilman kansanäänestystäkin – vuosi tai enemmänkin? Juuri tämä välitila olisi vaarallinen: Venäjä näyttäisi voimansa, eikä sotilaallisten operaatioidenkaan mahdollisuus olisi poissuljettu – sanoopa Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs mitä tahansa. Venäjä tietää, että jos Suomi liukuisi Naton sateenvarjon alle viidennen artiklan suojiin, olisimme naapurin sotilaallisen painostuksen ulottumattomissa. Sitähän se ei voi hyväksyä.

Niinistön taitava länteen-itään -politiikka onkin ainoa järkevä ja vähiten riskipitoinen vaihtoehto tässä tilanteessa: lähennytään länteen ilman Nato-jäsenyyttä niin pitkälle, että hirvittää, mutta säilytetään samalla luottamuksellinen keskusteluyhteys Putiniin – ilman nöyristelyä.

Kaikki eivät tämän politiikan nerokkuutta ymmärrä, mutta se perustuu realistiseen näkemykseen maamme ulkopoliittisesta tilanteesta ja asemasta. Sekä Väyrynen että Vanhanen menisivät paljon pidemmälle itään päin, ja purkaisivat länsivirityksiämme. Näin lisättäisiin riippuvuuttamme Venäjästä uskoen sen tuovan turvallisuutta.

Sisäpolitiikassakin Niinistö on osoittanut jämäkkyytensä. Media on kyllä valittanut, että Niinistö on omin päin laajentanut valtuuksiaan, mutta vaikutusvalta otetaan, jos sitä on saatavissa – ei sitä anneta. Mikäli presidentti olisi toiminut passiivisena sivustaseuraajana nykyisen hallituksen ja sen edeltäjien aikana, maamme tila olisi todennäköisesti joka suhteessa vielä huonompi kuin se nyt on. Valitettavaa on, että presidentin valtaoikeuksia karsittiin Kekkosen pitkän varjon pelottamana aivan liikaa. Tosin siitä voidaan myöhemmin kiittää jos presidentiksi päätyy vähemmän hyvä johtaja. Mikäli Niinistö olisi kieltäytynyt ehdokkuudesta, näin olisikin käynyt.

Niinistö on huolehtinut nimenomaan Suomen ja suomalaisten eduista – hän ei ole ottanut "koko maailman murheita", mistä häntä on myös moitittu. Mutta suomalaisten edunvalvojaksi hänet on valittu. Mitä tulee hänen luonteensa tiettyyn kulmikkuuteen on todettava, että esimerkiksi Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen olivat hieman omapäisiä ja joskus lähipiirilleen hankaliakin. Silti viran velvoitteet hoidettiin mallikelpoisesti.

Kaiken kaikkiaan, Suomella on Niinistön tapauksessa ollut kerrankin hyvä herraonni, jota maallemme ei ole viime aikoina juurikaan suotu esimerkiksi pääministerien suhteen. Eikä oikein presidenttisarjassakaan. Tulevat presidenttiehdokkaiden keskustelut eivät voi nostaa esiin mitään uusia, käänteentekeviä ideoita. Siksi vaalikampanjoinnista on turha odottaa mitään todellisia uutisia.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20171024 (20171024)