Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Turha Tuntematon

Uusi Suomi 28.10.2017 16:22 Pekka Pihlanto

Markkinoilla on nyt kolmas elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Edvin Laineen ohjaus oli ensimmäinen. Toinen, Molbergin elokuvaversio oli jo oman aikansa tuotos, josta viime sotiemme autenttisuus ei enää välittynyt. "Päivityksiä" on tehty myös näyttämölle. Tuntemattoman eräs näyttämösovitus edusti nykytyylin mukaista riehuntaa. Siinä panssarivaunut korvattiin pesukoneilla, joita murjottiin näyttämöllä.

Helsingin Sanomien arvostelija antaa Aku Louhimiehen Tuntemattomalle sotilaalle vain kaksi tähteä. Hänen mukaansa tämä on turha elokuva. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, vaikka en ole elokuvaa nähnyt, enkä aio sitä katsoakaan. Näyttelijäsuoritukset ja kuvaus ovat kuuleman mukaan hyviä. Mutta uusinta on uusinta... Tosin joku arvostelija antoi siitä täydet pisteet.

Mielestäni nykyinen trendi niin elokuva- kuin näyttämömaailmassakin, jonka mukaan klassikot täytyy "päivittää", on jotenkin takaperoinen, etten sanoisi falski. Halutaan ratsastaa aikaisempien tekijöiden töillä, ja panna niihin omat usein kyseenalaiset puumerkit.

Eräät surkuhupaisimmista esimerkeistä, joihin olen törmännyt, ovat oopperamaailmasta. Niebelungin sormuksessa taottiin miekkaa sähköhellalla kerrostaloasunnon keittiössä, ja miekkailukohtaus toteutettiin eräässä produktiossa golf-mailoilla, jne. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia.

Oopperassakaan ei sentään tietääkseni mennä nuotteja peukaloimaan, mutta näyttämöllepanossa ovat kädet vapaat. Samoin elokuvassa ja näytelmässä tarinaa voidaan päivittää mielin määrin. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on samanlaisen päivittämisen kohteena. Surullisin esimerkki taitaa olla Jouko Turkan versio kuolaavine idioottiveljeksineen.

Miksi ei haluta tai osata tehdä aivan omaa elokuvaa tai näytelmää, ratsastamatta toisten oivalluksilla? Kaupallinen motiivi on tietenkin keskeinen selittäjä. Esimerkiksi uuden Tuntemattoman tekijät haluavat menestystä ja rahaa Väinö Linnan tunnetun teoksen maineen avulla.

Jos viime sotamme ovat itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlinnan johdosta ajankohtainen teema, niistä olisikin voitu tehdä aivan omintakeinen teos uusine henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Pullonkauloiksi taitavat tosin yleensä tulla luovuus ja lahjakkuus – sekä aika: kopiointi käy nopeammin kuin aivan uuden luominen.

Lisäksi epäonnistumisen riski on liian suuri. Ei ole sanottu, että yleisöä kiinnostaa käsikirjoituksen tekijän ja ohjaajan ikioma näkemys sodasta, joka on käyty paljon ennen kuin nämä ovat edes syntyneet? Voisi silti yrittää, jos kanttia on, sillä onhan ennenkin tehty elokuvia kauan sitten menneistä ajoista.

Todennäköisesti joudumme kuitenkin jatkossakin seuraamaan klassikkojen kopiointia ja riepottelua. Alkuperäisen tekijän ja teoksen nimi jätetään mainoskyltiksi ennalleen, mutta sisältö on vanhan toistoa ehkä uusin maustein. Jos hyvin käy, kriitikot kiittävät, että onpa moderni päivitys. Ja kansa rientää kassoille sankoin joukoin uskoen itseään viisaampia.

(Muokattu versio vuoden 2014 US-blogistani "Annetaan Tuntemattoman sotilaan levätä rauhassa"; http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176782-annetaan-tuntemattoman-sot...).

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20171028 (20171028)