Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Oletko seurailija vai omavarainen?

Uusi Suomi 22.1.2018 16:04 Pekka Pihlanto

On sanottu, että vain noin 20 prosenttia ihmisistä ajattelee omilla aivoillaan, ja loput seurailevat näkemyksissään jotakin auktoriteettia, esimerkiksi "yleistä mielipidettä" tai Kotiseudun Sanomia.

On selvää, että ihmiset hakevat yleensä tukea mielipiteen muodostukselleen saatavilla olevasta informaatiosta. Kysymys onkin siitä, missä määrin tiedon hankintaan ja käsittelyyn liittyy järkiperäistä harkintaa. Osa meistä omaksuu tiedon oikopäätä, ja osa pohdiskelee sitä kriittisesti – toiset enemmän, toiset vähemmän.

On tekijöitä, jotka estävät meiltä tiedon luotettavuuden arvioinnin ja epäilyn: silloin sanoma uppoaa meihin kuin kuuma veitsi voihin. Omaksutut ideologiat toimivat tähän tapaan. Esimerkiksi sosialismi, kansallissosialismi ja monet muut poliittiset opit saivat ja saavat edelleen innokkaat kannattajansa sulkemaan silmänsä vastaväitteiltä ja jopa selviltä tosiasioilta.

Jokin omaksumamme ajattelutapa voi olla niin vahva, että emme uskalla epäillä sen auktoriteettina pitämämme kellokkaan puheita. Neuvostoaikoina pelättiin "neuvostovastaisuuden" leimaa kuin myrkkyä – vaikka naapurin propagandaa ei välttämättä uskottukaan. Vastaavan pelotteen varassa toimivat edelleen valtiolliset diktatuurit ja myös esimerkiksi eräät uskonnolliset liikkeet.

On vaikea kieltää, etteikö esimerkiksi vahvasti EU:n puolesta puhuvilla saattaisi olla ajattelussaan EU:n värittämä suodatin, joka karsii kritiikin äänet. Melkein mikä tahansa asia voi muodostua innokkaalle kannattajalleen vastaavanlaiseksi ajatuspinttymäksi: tietty musiikkilaji, tai muu taidesuunta, jalkapallojoukkue, tieteellinen metodologia tai ajattelutapa.

Armeijan käyneet muistanevat aselajiylpeyden, jonka seurauksena kaikki muut kuin oma aselaji olivat toinen toistaan surkeampia. Järjellä ei ollut tässä me-henkisessä karsinoinnissa mitään sijaa. Kysymys onkin näissä kaikissa pinttymissä tunnetason asioista, joihin tunnetusti järki puree huonosti.

Politiikan alalla tällainen seurailu on tyypillistä – itse asiassa poliittinen toiminta suorastaan vaatii kukoistaakseen uskollisia kannattajia, jotka eivät turhia kyselle ja kyseenalaista. Nyt presidentinvaalitaistelun ollessa loppusuoralla, tämän ilmiön havaitsee taas selvästi.

Monet varmaankin nauttivat saadessaan ajaa täysin rinnoin oikeaksi kokemaansa asiaa antamatta epäilysten sumentaa oikeassa olemisen iloaan. Myös näille ihmisille voisi kuitenkin olla hyödyksi pysähtyä joskus miettimään itsekriittisesti, onko "se oikea asia" niin ylivoimainen muihin verrattuna kuin miltä nyt tuntuu. Näin voi välttyä pettymyksiltä, joita väistämättä syntyy, kun joskus tajuaa, että kolikossa on toinenkin puoli. Monille Neuvostoliiton ja sosialismin romahdus muodostivat elinikäisen trauman.

Sellaisten ihmisten, joilla ei ole mitään vahvaa ideologista mieltymyksen kohdetta, on paljon helpompaa kuin ideologisesti sitoutuneiden pohtia oman terveen järjen valossa niitä haasteita ja ehdotuksia, joiden kohteeksi päivittäin joutuu.

Presidentti Trump vaihtoehtoisine totuuksineen ja valhemediaväitteineen on ehkä saanut jo monet havahtumaan siihen, että kannattaa ajatella aikaisempaa tarkemmin, mitä meille nykyisessä tietotulvassa tarjoillaan.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180123 (20180123)