Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Leimakirveet ja vihapuhesyytökset sinkoilevat - miten käy sananvapauden?

Uusi Suomi 31.1.2018 Pekka Pihlanto

Viime aikoina on tullut tavaksi olla kovasti suvaitsevainen ja samalla leimata epäsuvaitsevasti toista mieltä olevat sopivalla luonnehdinnalla, joka leimaa kohteensa lähes lainsuojattomaksi. Esimerkiksi, jos on kyse maahanmuutosta, leima on tietenkin rasisti.

Tätä termiä on laajennettu koskemaan kovin erilaisia asioita. Maahanmuuton kielteisiä puolia ei saa tuoda esiin – se leimataan herkästi rasismiksi, vaikka kysymys ei olisi lainkaan rodusta. Mutta rasistia käytetään suurpiirteisesti, koska se on tehokas lyömäase.

Puhutaan myös ikärasismista, kun ihmisiä katsotaan syrjittävän iän perusteella. Sanomattakin on selvää, että ikäryhmään kuuluminen ei merkitse rodullista ominaisuutta. Kulttuurin arvostelu leimataan usein kulttuurirasismiksi, vaikka jälleen välitön rodullinen ulottuvuus puuttuu. Rasismin sijasta olisikin puhuttava syrjinnästä.

Leimaava nimittely ei ole meillä uutta. Jo neuvostoaikoina kutsuttiin Neuvostoliittoa tai vaikkapa kotimaan vasemmistolaisia kritisoivia ihmisiä herkästi neuvostovastaisiksi. Tämä saattoi merkitä poliitikolle jopa uran loppua tai ainakin melkoisia hankaluuksia.

Tällaista leimaavaa nimittelyä edustavat nykyisin myös usein varsin perusteettomasti heitetyt syytökset vihapuheesta. Epäselväksi näyttää kuitenkin usein jääneen, mitä vihapuhe todellisuudessa on. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa vihapuheeksi on määritelty kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Rangaistava vihapuhe on myös viharikos. (Poliisi.fi)

Tästä poiketen nykyisin voidaan leimata vihapuheeksi melkein mikä tahansa kriittinen tai naljaileva kielenkäyttö, jopa huumori. Eräs blogisti leimasi erään viime presidentinvaalin vaalilautakunnan puheenjohtajan lausunnon vihapuheeksi nuorisoa kohtaan, kun tämä ihmetteli ns. kirkkoveneen kuvien puuttumista vaalilipuista ja kyseli, onko nuorison anatomian tuntemus heikentynyt (IS 29.1.). Tähän tapaan huumori tulkitaan ryppyotsaisesti vihaksi, ja unohdetaan, että kansalaisilla on edelleen sananvapaus.

Poliisi.fi -sivustolla todetaankin, että sananvapauden piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä. – Jos sananvapauden piiriä kavennetaan tarkoitushakuisesti, pian varmaankin esimerkiksi kriittinen taidearvostelu voidaan tulkita vihapuheeksi. Kaukana takanapäin ovat ne ajat, jolloin maassa ilmestyi Pahkasika -lehti, jossa lukijoita pyydettiin ilmoittamaan "mikä teille on pyhää, niin pilkkaamme sitä seuraavassa numerossa".

Kaikille suomalaisille ei siis selvästikään ole varsinkaan nykyisin kovin tyypillistä vivahteiden taju ja kohtuullisuus. Hyvin usein esiintyy taipumusta ajaa jotakin positiiviseksi koettua asiaa äärimmäisen tiukoin tulkinnoin. Silloin hyvä asia voidaan pilata liioittelulla ja etsiä "väärinajattelijoita" kissojen ja koirien kanssa. Vastaavaan liioitteluun voivat tietenkin syyllistyä myös kriittisiä näkemyksiä esittävät ihmiset, jolloin he saattavat syyllistyä oikeaan vihapuheeseen. Jäitä hattuun ja enemmän suhteellisuudentajua kaikille!

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180131 (20180131)