Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kekkosen oppipoika osaa konstit

Uusi Suomi 3.2.2018 Pekka Pihlanto

Presidentti Urho Kekkonen osasi politiikan yllätykselliset kuviot. Puhuttiin Kekkosen konsteista ja Kekkosen polkasta, jonka kuviot menivät: yksi askel eteen-, kaksi taaksepäin. Paavo Väyrynen – Urho Kekkos-näytelmän "Urho ja hänen kisällinsä" tekijä ja eräs pääosan esittäjistä – osaa roolinsa myös käytännön politiikassa.

Yllätys seuraa toistaan, median riemuksi. Ensimmäisiä temppuja taisi olla kuuluisa jalasmökkiepisodi. Helsingissä jo toistakymmentä vuotta asunut Väyrynen ilmoitti asunnokseen Keminmaalla sijaitsevan muutaman neliömetrin suuruisen jalasmökin, voidakseen nostaa päivärahaa.

Viimeisimmät kuviot ovat tuttuja kaikille: oman puolueen perustaminen, presidenttiehdokkuus ja nyt ilmoittautuminen Juha Sipilän haastajaksi keskustan puheenjohtajaäänestykseen. Mistä tässä on kysymys? Liian nuorena saavutettu menestys poliittisella uralla Kekkosen suojattina yhdistyneenä ylimitoitettuun kunnianhimoon ja sinnikkyyteen?

Näiden sisäisten syiden lisäksi voidaan spekuloida ulkoista syytä: pääministeri Sipilän arviointikyky petti, kun hän ei kelpuuttanut kunniapuheenjohtajaa hallitukseensa. Yritysjohtajan ja diplomi-insinöörin tausta ei riittänyt arvioimaan, että hallituksessa Väyrynen olisi ollut kuitenkin jossakin määrin pienempi paha kuin sen ulkopuolella.

On kuitenkin myönnettävä, että kukapa olisi voinut uskoa hajotustoiminnan laajuuden, johon Väyrynen pystyy: oma puolue ja rinnakkaisjäsenyys, keskustan oman presidentinvaaliehdokkaan haastaminen ja voittaminen – ja vielä Sipilän haastaminen. Miten puolue voi selviytyä tästä hajoamatta? Ainakin syvä juopa jää puoluekenttään pitkiksi ajoiksi.

Mitkä ovat Sipilän optiot? Jälkiviisaasti voi todeta, että Väyrysen puolueosasto olisi ollut erotettava heti uuden puolueen perustamishankkeiden tultua julkisuuteen – Väyrysen johtama puolueosastohan ei suostu erottamaan häntä. Viimeistään tämä olisi ollut tehtävä Väyrysen presidenttiehdokkuuden johdosta. Olisihan se ollut täysin perusteltua tällaisen eriseuraisuuden ja puoluetta vahingoittavan toiminnan johdosta. Toinen teoreettinen mahdollisuus olisi ollut valita Väyrynen keskustan ehdokkaaksi sillä ehdolla, että hän luopuisi oman puolueen perustamisesta. Sipilän maltillisuus on ymmärrettävää siltä kannalta, että Väyrysellä on keskustassa oma vankka kannattajakuntansa, joka ei tosin ole niin suuri, kuin presidentinvaalissa häntä äänestäneiden joukko. Keskustalla ei olisi varaa menettää näitä peruskannattajia, mutta onko sillä varaa alistua tähän puoluetta raastavaan ja hajottavaan tilanteeseen? Kertarytinä olisi monesti parempi vaihtoehto kuin jatkuva kitinä.

On täysin epätodennäköistä, että Väyrynen voittaisi puheenjohtajavaalin, mutta mitä suurempi on hänen kannatuksensa, sitä heikommalta näyttää Sipilän asema puolueessa ja sitä vahvemmalta Väyrysen imago tulevissa vaaleissa. Asialla on merkitystä myös hallituksen työskentelyn tehokkuuden kannalta. Tosin keskusta pääsisi vaalin jälkeen eroon Väyrysestä – jos hän todella pitää lupauksensa ja eroaa, mitä ei voi pitää varmana. Joka tapauksessa Väyrynen uusine puolueineen tulee olemaan jatkossakin piikkinä Sipilän ja keskustan lihassa.

Pääministeri ja puoluejohtaja Sipilän tilanne ei näytä kadehdittavalta. Väyrysen polkka määrää tahdin – Väyrynen vie ja Sipilä vikisee.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180204 (20180204)