Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Valitseeko Putin jatkossakin ulkopoliittisten kriisien strategian?

Uusi Suomi 20.3.2018. Pekka Pihlanto

Putinin tultua odotetusti valituksi selvällä ääntenenemmistöllä uudelle kaudelle on aika pohtia hänen tulevaa toimintastrategiaansa. Vaalia edeltävä aika oli tietenkin hänelle kampanja-aikaa, mutta kovin paljon syitä muuttaa tähänastista linjaa ei liene.

Venäjän viimeaikainen ulkopolitiikka ei ole merkinnyt liennytystä lännen kanssa, vaan sitä on leimannut tietynlainen aggressiivisuus, esimerkkeinä lähialueiden sodat, Krimin valtaus ja Ukrainan sota. Lisäksi on kirjoitettu paljon muiden valtioiden vaaleihin vaikuttamisesta, uhkaava lentotoiminta Suomenlahdella ja ydinaseiden näkyvä esittely.

Putin on hiukan yllättäen ilmoittanut keskittyvänsä vaalien jälkeen sisäisiin asioihin sekä maan turvallisuuden takaamiseen ja kansallisen puolustuksen valmiuksiin. Näistä ensin mainittu olisikin Venäjän kannalta viisasta ja muiden maidenkin näkökulmasta toivottavaa.

Mutta jatkaako hän tähänastista kriisien strategiaa? Sen avulla luotu ulkoinen uhka on saanut kansalaiset suuren isänmaallisen innostuksen valtaan, jonka sanottiin vaikuttaneen positiivisesti vaalitulokseen. Vaalipäivän valinta Krimin valtauksen vuosipäiväksi oli kaikesta päätellen oikeaan osunut vaalitemppu.

Sisäpolitiikassa esimerkiksi talouden ongelmiin panostaminen merkitsisi kipeitä veronkorotuksia ja budjettileikkauksia, jotka nakertaisivat Putinin kansansuosiota. Olisiko hänellä ehkä viimeiseksi jäävällä kaudellaan kuitenkin varaa siihen? Putinin on ajateltava myös mahdollista eläkeaikaansa ja valittava sekä koulittava luotettava seuraaja.

Seuraajan valintaan vaikuttaminen edellyttää Putinilta jatkuvasti vahvaa asemaa, sillä – jos hänen asemansa alkaisi horjua, hän ei ehkä pystyisikään valituttamaan presidentiksi mieleistään ehdokasta. Ja tämä on hänen turvallisten eläkepäiviensä tae, sillä hänellä ei ole varaa sellaiseen seuraajaan, joka sallisi hänen omistuksiensa ja muiden tekemistensä kaivelun.

Tämä kaikki viittaa vahvasti siihen, että Putinin on todellakin jatkettava kriisilinjalla. Se takaa hänelle nykyisen kansallissankarin aseman, jonka turvin hän voi tehdä lähes mitä haluaa. On lisäksi muistettava, että Putin työskenteli KGB:ssä kuudentoista vuoden ajan. Hänelle on siten luontaista nähdä Venäjän toiminta keskeisesti viholliskuvien luomaa taustaa vasten.

Talous, kansakunnan vaurastuminen ja hyvinvointi sekä kaikkia kansainvälisiä osapuolia hyödyttävä yhteistyö eivät kuulu Putinin sanastoon – kansallisesta demokratiasta puhumattakaan. Vaikka hän mainitsi vaalin jälkeen maan sisäiset asiat, sen rinnalle hän nosti kuitenkin kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen. Toki näitä voi tavoitella samanaikaisestikin, mutta resurssit ovat rajalliset ja kansallinen turvallisuus tuo kuitenkin varmimmin kansalaisten suosion.

Näyttää siis siltä, että kansainvälinen yhteisö saa varautua jatkossakin Venäjän luomiin kriiseihin ja yllätyksiin sekä aseiden kalisteluun. Jos nyt sellaisiin on mahdollista varsinaisesti varautua.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180320 (20180320)