Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Venäjäkö myrkyt lykkäsi? Vakavan konfliktin uhka Lähi-idässä

Uusi Suomi 12.4.2018 17:08 Pekka Pihlanto

Tuskin maailma on toipumassa Salisburyn myrkkyiskun jälkipyykistä, kun Syyriassa tehtiin tuhoisaksi kuvattu myrkkyhyökkäys, jossa kuoli useita siviilejä, muun muassa lapsia. Molemmille iskuille on yhteistä, että Venäjä näyttää tavalla tai toisella sotkeutuneen niihin.

Salisburyn myrkytykset kohdistuivat entiseen Venäjän agenttiin ja tämän tyttäreen. Myrkyn valmistuspaikaksi jäljitettiin venäläinen tuotantolaitos. Venäjä kieltää osallisuutensa iskuun ja selittää, että vastaavaa myrkkyä on monen valtion hallussa.

Muitakin aihetodisteita Venäjän syyllisyydestä iskuun on esitetty. Putin sanoi muutama vuosi sitten julkisessa puheessaan, että "nämä petturit tulevat kuolemaan, uskokaa minua". Venäjällä on siis selvä motiivi: kosto isänmaan petturille.

Venäjää (ja Neuvostoliittoa) on ennenkin epäilty loikanneiden salaisten agenttien murhista. Näin ollen tämä kuuluisi siellä valtion toimintatapoihin. Toki muutkin valtiot ovat saaneet osakseen vastaavia epäilyjä, mutta näillä ei ole tässä tapauksessa vastaavaa motiivia.

Jonkun muun tahon kuin Venäjän syyllisyyden konstruoimiseen tarvitaan monimutkainen salaliittoteoria: että esimerkiksi Ukraina on halunnut iskulla mustata Venäjän mainetta. Hyvin usein kuitenkin yksinkertaiset selitykset ovat osoittautuneet oikeiksi.

Syyrian kaasuiskuista syytetään yleisesti Syyrian hallituksen armeijaa ja presidentti al-Assadia, joka on Syyrian sodassa Venäjän liittolainen. Venäjä on estänyt myrkkyiskun kansainvälisen tutkinnan ja väittää iskua keksityksi. Näiden väitteiden logiikka ontuu. Jos iskua ei ole tehty, eikö liittolaisen – tai Venäjän oman – maineen puhdistaminen tutkimuksin olisi eduksi? Heti mieleen tuleva selitys tässä on se, että Venäjä yrittää suojella kaasuiskun tekijöitä – Syyrian armeijaa, tai itseään.

Näin Venäjä on lyhyessä ajassa sotkeutunut – tai ainakin vahvasti yhdistetty – kahteen rikolliseen toimeen. Se kieltää osuutensa kumpaankin, ja on estänyt jälkimmäisen tutkinnan. Salisburyn iskun selvittelyyn Venäjä olisi halunnut lähettää omat tutkijansa, mutta Britannia torjui tarjouksen, epäillen Venäjän motiiveja.

Sallisburyn iskun seurauksena Venäjän ja länsimaiden välit kiristyivät kylmän sodan asteelle, ja talouspakotteita on asetettu puolin ja toisin. Presidentti Trump on luvannut Syyrian iskun johdosta Syyrialle ankaraa rangaistusta – ilmeisesti ohjusiskua sen armeijan asemiin. Venäjä on puolestaan uhannut ampua ohjukset alas ja iskeä myös niiden lähetysalustoihin, mukaan lukien tukialukset. Trump ei ole halunnut paljastaa, miten pian isku tapahtuisi.

Isku merkitsisi suoranaista sotatilaa Venäjän ja Yhdysvaltojen välille. Siihen yhtyisivät todennäköisesti Iran, Turkki ja Israel. Näin myrkynkylvö on aiheuttamassa laajan aseellisen konfliktin uhkan Lähi-idässä.

Tämä vaaratilanne johtuu pohjimmiltaan paljolti siitä, että sekä Venäjän että Yhdysvaltojen johdossa on aggressiivinen ja arvaamaton johtaja. Kummankin vallassa pysyminen edellyttää jämäkkyyttä, jolla he saavat kansalaisensa unohtamaan maan sisäiset ongelmat. Rauhankyyhkysellä ei näyttäisi näissä olosuhteissa olevan jalansijaa.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Asko Korpela 20180413 (20180413)